Lyriikka ›

Lyriikka: Egyptin haarapääskyt (13.8.2016)
 

 
Me istumme kaatuneen tammen päällä
jalkamme yltävät syvälle maahan
yläpuolella sininen ulappa,
jota taivaaksi tarinoidaan,
sydämen alla kontion murinaa.
 
Jos jätän tämän metsän,
jätän isäni opit,
ja joudun laskemaan jäljelle jäävät laudat
joka toisen lankun, jäljellä olevan.
Ei niistä ole haudalleni risteiksi,
ne on jätettävä,
kuten on jätettävä
virrassa kiehkura,
joen poimu,
taivaasta maahan syttyvä loimu,
on tultava tomuksi,
osaksi leijaa
maaksi maahan.
 
Henkäys syrjäkaduille,
olen mukana
kun haarapääskyt
ruskeanpunaiset päästävät viimeisen narinan
tarinani alkoi;
istuimme kaatuneen puun päällä,
jos jätän tämän metsän,
ison tammen, syvän lammen
jätän isäni opit
ja joudun laskemaan jäljelle jäävät laudat,
luuta vasten laihat naudat,
nämä joudun laskemaan,
jos jätän isäni opit.
 

 
merja ritala