Lyriikka ›

Sanat: Liikaa kukkiva asfaltti (13.8.2016)
 

 
Perhonen katoaa yön pimeyteen
mutta sinä pysyt muistoissani,
sointuna, lohtuna,
suurkaupunginkohtuna, minne menevät
keveästi liikkuvat,
vaikka hetken katsoin sua raskain luomin,
et tuominnut mua pimeyteen,
pimeyteen, se jatkukoon toiseen rakkauteen
 
valoa on niin paljon,
valoa on riittämiin,
kiittämään en pysty kuitenkaan,
mutta tämä valo puhukoon puolestaan
 
raskaat pilvet, ne kevenee
vaikka aika vähenee
mainosvalot käyvät liian kirkkaiksi
tyhjät talot vaativat asumaan
mä en tule katumaan,
koskaan että perhonen katoaa yön pimeyteen
 
katujen lämpö häviää
sateeseen joka pelastaa
liikaa kukkivan asfaltin minulta,
sekin melkein tuoksuu
sinulta sain lohdun,
mä en tule katumaan
 
valoa on niin paljon,
valoa on riittämiin,
kiittämään en pysty kuitenkaan,
mutta tämä valo puhukoon puolestaan
 
valoa on niin paljon,
valoa on riittämiin,
kiittämään en pysty kuitenkaan,
mutta tämä valo puhukoon puolestaan
 

 
merja ritala