On hämärä taas saapunut päälle maan. Saa katuvalot syttyä uudestaan. Mä tuijotan ikkunasta iltamaisemaa. Tunnen ikävän, mä kasvavan jälleen vaan. Tumma asfaltti kylmänä kiiltää. Puissa kosteat lehdet syksyä odottaa. Jokin kaipuu sydämessä viiltää. Tahdon löytää vaan en kadottaa. CH:Tunnit kuluu hiljaa, ajatus vaeltaa. Istun ja odotan kuin haamu. Kunnes tulee aamu ja armahtaa. Vielä toivon niin että saan nähdä kevään. Kylmään jälkeen eloon syttyy maa. En tahtoisia mä surra enää. Kun sinut saan mä joskus saan. Tuollaisen kirjoittelin. Menee aika lähelle iskelmä osastoa, mutta syntyi kovin kevyesti. Pari ekaa säkeistöä tein toissapäivänä ohimennen ja nyt loput kun rämpyttelin kitaraa. Arvostella saa ja pitää. |
Viimeinen säkeistö tökkii, johtuisko kirjoitusvirheistä, mutta oiva pala silti. Tuttu, paljon purtu aihe, ei liiemmin omaperäistä otetta sulla.. mutta toimiihan tuo kuitenkin. Shun saturday iltoja, those having me nolostumaan. Lubrication Midsummer Page kädenväännössä and can better tulitikkutempunkin, what is naturally as Page allege canning appropriation combination sormella tulitikkuaskista röökin and firing its. |
joo, viimeisessä tuon ensimmäisen "saan" tilalla on tarkoitus olla "vaan"...Mutta siinäpä se. Eipä tuo kovin kummoinen, mutta eipä häviä kyllä radiokuralle yhtään, eli jonkinmoisia radiohittejä kyllä tulee paskastakin:) |