Lyriikka ›

Kuin käärme luikertelit mun sydämeen,
annoit mun uskoa rakkauteen.
Sanoit, että mut onnelliseksi teet,
mut jälkeenpäin tapat mun tunteet.
 
Onko helppoo elää ilman sielua?
joka on kadonnut pois tuhkana.
Onko helppoo antaa toisen kuolla?
kun todesta tuleekin vain tarua.
 
Ei oo helppo hengittää,
kun millään ei oo merkitystä.
Kaiken voi taakse jättää,
ei voi jatkaa enää eteenpäinkään.
 
Sanat katoo yöhön sokeaan,
eikä niitä jää kukaan kaipaamaan.
En tiedä missä oon, tai kuka oon?
mistä löydän tieni pakoon?
 
Jokainen etsii itseään,
ne sanoo, kyllä sä pärjäät.
Oot kaunis, muista sua rakastetaan.
Mut onko sillä välii, jos tunteet tapetaan?
 
Ei oo helppo hengittää,
kun millään ei oo merkitystä.
Kaiken voi taakse jättää,
ei voi jatkaa enää eteenpäinkään.
 
Voi kunpa voisi syntyy uudelleen,
tehdä kaiken toisin, ja uskoa onneen.
Repii kaikki haavat auki, ja antaa
tuskan valuu pois, silloin kaikki
taas paremmin ois.

Ei oo helppoo hengittää tämän lukemisen jälkeen.
 
Uskon että tekstin takana saattaa olla jotain ainutlaatuista, joka ei kuitenkaan tähän (minun mielestäni välity). Syy on siinä että tekstissä ei ole montaakaan tuoretta kielikuvaa eikä tätä (kaikkein tavallisinta) tarinaa ole pystytty kertomaan tuoreella tavalla.
 
Tekstin sisällöllinen anti jää lukijan tavoittamattomiin kun rivit ovat täynnä kuluneita kliseitä. Viimeinen rivi lyö tähän viimeisen niitin joka herättää epävarmuuden siitä josko tämä olisikin huumoriteksti eikä alkuaankaan vakavalla mielellä tuotettu.