Tunsin sen kosketuksen
tiedän että aikani loppuu
ympäri käännyin, en nähnyt mitään
maailma niin synkkä ja harmaa
henki nyt ruumiin päättää jättää
läpi kirkkaan valon lentää
aamun halla nurmikon hyytää
jokin muu nyt elämän määrää
kertosäe:
jossakin kuoleman laidalla
yksin istun aidalla
näetkö lampaat pellolla
katselen kaikkia taivaalta
lähde tuntemattomaan
lennän yössä siivilläni
unelmissako yhä elät
paratiisi niin kaukana on
Jokin leijuu ylitse puron
jokin laulaa lävitse surun
tunnen tuulen hiljaisen
elämä lipuu ohitse silmien
kuu taivaalla suurena loistaa
sen valo sillan muodostaa
sillan päässä on tähtitaivas
taivas täynnä haavetta ja toivoa
(kertosäe)
mutta täällä silti olen
valmis avaamaan valon oven
olen valmis viimeinkin
vaikken muista milloin aloitin
(kertosäe)
Elikkä tommoiset sanat tuli yhtenä iltana päähän. Mitä mieltä te muut olette. Saiskos jonkinlaista kommenttia. Biisi muuten kertoo kuolemasta. |
pushead
