Tässä taas yhdenlainen kehitelmä..
Hiljaa silmät sulkeutuu, mieli unen maahan kulkeutuu.
Vain unessa voin unohtaa, täydellisyyden saavuttaa.
Tahdon antaa unen kuljettaa, uuteen maahan viedä saa.
Ja unohtaa, niin tuuli unen kuljettaa.
Läpi unen seinän sinisen, avaan portin kultaisen.
Kuljen läpi kangastusten, maahan enkelten.
Valtakuntaan taivaiden, maahan rakkauden.
Läpi unen kuljen valkoisen, käteeni saan avaimen.
avaan portin kultaisen, portin taivaiden.
Auringon puna taivaankantta värjää, laskeutuu hiljaisuus.
Väsymys ei paina mieltä enää, on vain hetki ja maailma uus.
Aamuauringon taas noustessa, uusi päivä koittaa taas.
Ja minut uuteen aamuun herättää. |
peetu
gösplstorm