Lyriikka ›

Tiedättekö mitä kaverit?
Mulla on ollu parikin biisiä työn alla ja aina käy se ettei keksi mistä kirjottaa sanat.. ja mitä kirjottaa.
 
Eli mikä vois auttaa? Tuleeko se vaan ittestään vai pitääkö rueta kaivelee lisää jostain?
 
Hard Rockia soitellaan että semmoset sanat.
Ehkä hevimmätkin vielä.

Se on todistettu juttu että jos koittaa saada lyyrikotia aikaan ilman inspiraatiota niin mulla ei ainakaan tule silloin siitä mitään. Yleensä ideat tulevat päähän ihan missä sattuu, koulussa, linja-autossa, illalla juuri ennen kuin alan nukkumaan, telkkaria katsoessa.. Ja sitten vain kynä ja paperia ja idea ylös. Tai kännykkään ankara näpytys että saa kaiken ylös.
 
Lyyrikoiden tekoa helpottaa myös kun kuuntelee jotain hyvää biisiä ja keksii siihen uudet sanat ja sitten itse keksii bändin kanssa siihen melodian. Joskus tullut tätäkin testattua vaikka kyllä yleensä ideat vain tulee.
 
Kyllä se siitä vielä.

Ite saan pienimuotoisia inspiraatioita etenkin öisin tai ihan väärissä paikoissa. Jos saa päähänsä jonkin jännän idean, kannattaa heti tempoa se paperille tai vaikka kännykkään. Väkisin jos alkaa sanoittaa, ei siitä tule ku pää kipeäksi ja huonoa jälkeä.

Mitäs se hard rock muuta vaatii kun, että otit yliannostuksen huumeita, tapasit ihanan 15 vuotiaan ja sen takia istut nyt linnassa, ja oikeudenkäynnissä tuomari päätti että lapsi jää vaimolle ja sulla on ikuinen lähestymiskielto, tai että et näe sitä enää koskaan. Muista mainita vielä että kirjoittaessas tätä biisiä pää oli täynnä kokaiinia tai viskiä. Noei. Lueskelet muitten tekstejä paljon, niin mulla ainakin syntyy omat ideat parhaiten.

Kirjoita omasta elämästäsi ja haaveistasi jne. Niin ne muutkin tekee.
 
Tytöistä ja autolla ajamisesta on myös tehty monta hyvää rokkibiisiä.

Kiinnitä huomiota elämääsi. (jos omistat) Arkipäivän(?) asioista saa yllättävän hyviä aiheita.
Esim. minä aloin kirjoittamaan tuossa yksi päivä biisiä tyypistä, joka tietää kuolevansa pian, kun itselläni epäiltiin syöpää. Tai tänään aamulla kirjoittelin vapaapäivästä ja maailman menosta. Kiireestä ja rutiineista ym.
Lähestyy asioita vähän eri näkökulmasta ja käyttää paljon kielikuvia, niin tulee ihan hyvääkin kamaa. Asioita saa, ja mielestäni pitääkin vähän paisutella, ellei halua ihan ihmisläheisiä tekstejä tehdä.
 
Mitä minäkin olen tähän vastaamaan, en minä osaa kirjoittaa.

Keskiverto ihminen on luovimmillaan hetkeä ennen nukahtamista, joten sängyn viereen kannattaa varata paperia ja kynä.
 
Ja ei kannata vääntämällä vääntää niitä lyriikoita. Sen kyllä huomaa, jos sanat on keksimällä keksitty eivätkä ole luonnollisesti kerääntyneet. Lisäksi keksimällä keksimällä harvemmin tulee mitään omaperäistä.
 
Enpä tosin taida paras neuvoja olla, kun harvemmin saan lyriikoita kirjotettua loppuun asti. Keskeneräisiä ideoita on kyllä tallessa kymmeniä, mutta jotenkin aina tuntuu muuttuvan sulavasta kirjoittamisesta puurtamiseksi ja väkisin vääntämiseksi ja otan helpon tien ulos siirtyen toteuttamaan seuraavaa ideaa.

Koita ottaa sanomalehti käteen ja tarkastele kriittisesti joka otsikkoa. Mieti mitä otsikon takana olisi voinut tapahtua ja kirjoita se :)
 
demonstroimpa tässä spontaanisti:
 
Napataan lehti... dadiibadaabadaa... kas tieteen kuvalehti 18/2005... Otsikko äkkiaukaisemalla: Norsukanta elpyy
 
Artikkelissa kerrotaan että 1800 luvun alkupuolella afrikassa eli 27 miljoona norskia ja 1990 luvulla niitä oli jäljellä alle puoli miljoonaa ja nyt niitä on 650 000 (melko outo aihe:) Tässä sanotaan myös että norsujen massailmentymät tuottavat vaikeuksia.
 
Joku aika myös luin että joku kylä oli joutunut norsuhyökkäyksen uhriksi :)
 
toimeksi:
 

 
Norskilauma työskenteli /8
alkuasukkaille siellä /8
missä nousi juuri /6
suuri hiekkatuuli /6
 
ympäriinsä vaelteli /8
toiset norsut kuljeskeli /8
siellä missä tahtoi /6
sinne minne mieli teki /8
 
ja poppamiesten päällikkö /8
hän koitti loput valjastaa /8
myrskytteli maata /6
ja koitti pahan paljastaa /8
 
mutta norskilauman suurin /8
otti käteen ison luurin /8
valittaakseen järjestöille /8
jotka hommat järjesteli /8
kohta poppamiehen kansa /8
kaikkein köyhimpänä eli /8
 
kirjanpitoon merkitytti /8
luvut jotka ihmetytti /8
täällä kaikki pelästytti /8
mutta nyt on ilo suurin /8
norsut rikkoi kiinan muurin /8
valloittavat maailmamme /8
kohta ovat ovillamme /8
 
Norskilauma työskenteli /8
alkuasukkaille siellä /8
missä nousi juuri /6
suuri hiekkatuuli /6
 
Norskilauma työskenteli /8
alkuasukkaille siellä /8
 
Norskilauma työskenteli /8
alkuasukkaille siellä /8
 
huolehtivat reviiristään /8
ihmiset ei tiedä mistään /8
 
Norskilauma työskenteli /8
-truuuuuuuut ! ! !-

 

 
Tässä en siis tehnyt mitään valintaa aiheesta vaan otin sen mikä eteen sattui. Normaalisti kirjoitan asioista jotka koen tärkeiksi. Ikävä kyllä ikävistä asioista tuntuu usein olevan enemmän kerrottavaa, kun sitä on niin sokea omalle onnelleen.
 
(PS: Demonstraation tarkoituksena ei ole halventaa sen paremmin poliittisia tai vähemmän poliittisia suojelujärjestöjä, alkuasukkaita kuin norsukaisiammekaan. Demonstraation kirjoittamisen aikana tai yhteydessä ei möskän vahingoitettu ainoatakaan elefanttia)

olipas muuten hienot sanat :)
Mulla on yleensä niin, että ensin yritän keksiä jonkun aiheen.
Siis ei mitään "keksikeksikeksi" vaan että esim bussissa mietin asioita mitä juuri voisi tapahtua ja mikä olisi puhutteleva aihe.
Sitten alan miettiä "tarinaa" ja siitä sitten kokoan jotain.

Mileikuvitus auttaa todella paljon kun kirjoittelee sanoituksia. Lukeminen etenkin ruokkii mukavasti mielikuvia.
Ota aihe joka sinua askarruttaa, vituttaa, tekee onnelliseksi tai muuten vaan saa tunteet pintaan ja kirjoita siitä, kuitenkaan sanomatta asiat ihan niin simppelisti. Esim. jos koirasi on kuollut, niin voi tekstissä pohtia elämän päättymistä, ystävän menetystä, sielun vaellusta....eläimenä oloa, eläimellistä käyttäytymistä...ihan mitä vaan, kunnes tekstistä kukaan tuskin edes tajuaa että kirjoittelet Mustistasi.
Itse kantelen mukana sellaista pientä vihkosta johon laitan hyviä lausahduksia, sanoja, sanapareja, tarinoita yms. sitten sanoituksia tehtäessä sieltä voi löytää aikas oivallisia juttuja. Usein käy myös niin että kun kuulen ekaa kertaa biisin (meidän pumpussa kitaristi tekee kaikki biisit), syntyy heti mieleen jonkinlainen melodia, ja jotta pystyn sitä jalostamaan tarvitsen siihen sanoja. Kirjoitankin usein sanat muutamassa minuutissa (yksi verse, mahdollinen bridge, kertsi). Usein näistä nopeista kirjoituksista jää suurin osa, joko sellaisenaan tai muokattuna, lopulliseen tekstiin. Sitten kun sinulla on yksi verse tehtynä, niin lähdet rakentamaan siitä "loogista" jatkumoa seuraavaan verseen jne.
Eräs suurimmista mokista mtä suomalaiset laulajat, jotka laulavat englanniksi, tekevät, on että yrittävät teksteihin saada mahdollisimman paljon vaikeita sanoja, joita sitten eivät edes osaa lausua. Tärkeintä on keskittyä tekstin laulettavuuteen. Tuntuuko se luonnolliselta ja mukavalta laulaa.

Mulla meni puoli ikuisuutta saada kolmeen uuteen biisin sanat. En ruvennut kirjoittamaan ehdoin tahdoin, koska tiedän, ettei siitä mitään tule. Venaa vähän aikaa, kyllä se runosuoni vielä sykkii.

Kannattaa mennä lomalle, sit valvoo joka yö vähintään kolmeen ja viettää aika 24.00-03.00 huoneessaan kynttilänvalossa kitaralla ilman vahvistinta soitellen. Jos näin ei synny niin ihme. Sain nyt lomalla näin tehtyä kahet sanat ja kaks biisiä.

Minuun taiteen käsi sai kosketusta paremmin kun lukitin huomiotani johonkin 'teemaan'.
 
Noh, sanotaanko nyt ääneen: Muistot. Siitä, millaisia ne ovat, mitä muistoja, mitkä on muistoja? Aika filosofista pränttiä tuli mutta myös hempeilyä ja sun muuta mitä nyt ikinä.
 
Kuitenkin, jokin abstrakti kohde joskus auttaa paljonkin.
 
E: Kyllä ja tosiaan väsyneenä ja paskaisena ne parhaat materiaalit tulee. Yömyöhän magia.

...mistä kirjottaa sanat...Hard Rockia soitellaan...
 
Eli "murhia, hulluja, jne." tasolla kuljetaan ?. Jos näin on, niin...
 
http://www.crimelibrary.com/index.html
 
Ei luulis ainakaan aiheiden loppuvan kesken...
 
Voihan sitä tietysti koittaa parantaa maailmaakin, jos haluaa.

Eräs suurimmista mokista mtä suomalaiset laulajat, jotka laulavat englanniksi, tekevät, on että yrittävät teksteihin saada mahdollisimman paljon vaikeita sanoja, joita sitten eivät edes osaa lausua. Tärkeintä on keskittyä tekstin laulettavuuteen. Tuntuuko se luonnolliselta ja mukavalta laulaa.
 

 
Niin toki, sehän riippuu aina mistä roikkuu, tätä mieltä olen toki. Muttta itse kunnioitan yksinkertaista menoa. Poikkeuksiakin on. Mielestäni esimerkiksi Disco Ensemblellä on kovia sanoituksia ja omasta mielestäni ovat hiukan vaikea selkoisempaa englantia, mutta heidän musiikilleen hyvin käypää meininkiä...
Näin siis ensimmäinen mielipiteeni nopeasti ajateltuna, pienessä hiprakassa...

Skkkoivulahti, nyt täytyy kyllä sanoa että mä rakastuin tuohon Norskilauma -sanoitukseen. Ehana!

Skkkoivulahti, nyt täytyy kyllä sanoa että mä rakastuin tuohon Norskilauma -sanoitukseen. Ehana!
 
Kiitoksia =)
 
Kaikessa älyvapaudessaan ko. demonstraatio saa minutkin hyvälle tuulelle kerta toisensa jälkeen. Hauskaa hupia sain kun hiljattain mielikuvittelin kappaleen ympärille musiikkivideoita. Kärsin suunnattomasti naurun tyrskähdysteni kourissa sillä visuaalinen kokemus täysin absurdeista asioista aiheuttaa helposti ns. kummelinaurua ( suom. hullun naurua )
 
Kenties seuraavaksi kirjoittelen porskilaumasta ( säilyy ilo hommassa ).
 
-----
 
Asiasta viidenteen.. Tässä hieno kielikukkanen elloksen mainoksesta:
 
"Kengät ovat kaiken A ja O panosta mokkakävelykenkiin" =) ( *lisää tyrskäyksiä* )