Lyriikka ›

Tälläisen vääntelin.
-
 
Kokemuksen syvällä rintaäänellä
Hän kääntää nuorison aikuisuuden porteilla
Kohti uutta lapsuuttaan
Lähtee hän aikuisuuttaan alas kaatamaan
 
Baarin ikkunasta katsoo kuinka hiekkalinna
kohoaa ja kohoaa
Ja kuinka sateen sattuessa santa omansa taas saa
 
Kasvaa laulu hiljaisten maan
Jota kirveelläkään ei saa kuivumaan
Ja hukkuneenakin laulaa
Miksei oma isäinmaansa hoida omiaan
 
Vieraan talon ikkunaan jää katsomaan
vanhoja muistojaan
Joissa ei muista nähneensä nykyisiä kasvojaan
 
Ja joskus ei puhdas aatekaan
voi uskoa omaan perustaan
Kas kun heitetty on arpa
Voi ottaa vallan mielivalta

Jokainen "säkeistö" on upeasti sanottu.
 
Ja hukkuneenakin laulaa
Miksei oma isäinmaansa hoida omiaan
 
Jotenkin tuo "hukkuneenakin" tökkäsi hieman..
 
Kas kun heitetty on arpa
Voi ottaa vallan mielivalta
 
Minusta tämä tökki hieman lopettavana riiminä. Tähän jää ikäänkuin odottamaan vielä paria riviä lisää, vai olisiko tämän paikka kenties muuten vaan keskemmällä ?
 
Kaikenkaikkiaan upea teksti.

Minusta tämä tökki hieman lopettavana riiminä. Tähän jää ikäänkuin odottamaan vielä paria riviä lisää, vai olisiko tämän paikka kenties muuten vaan keskemmällä ?
 
Tää tuli sellasessa inspiraatiopuuskassa ku salama kirkkaalta taivaalta suoraan sähkösanomana käden kautta paperille ettei tätä tästä enää varmaankaan uskalla/jaksa muuttaa, mutta toivottavasti alitajunta otti neuvot omakseen niin että muistaa seuraavalla kerralla.
 
Tack, sanoi ruotsalainen, kommentista.