Lyriikka ›

kliseisestä aiheesta tehty hiukan omaa terapiaa:
 
Vahvana säilyen
 
Vaikeimman kautta opit sen
tästä maailmasta rakkautta löydä et
Saarta kohti katselet
itkien kättäsi pitelet
 
Verivana kertoo sen
mistä nyt kamppailet
Kurkkuusi kuivaan tahtoisit
Vesi tilkan, sitä maistaisit
 
Suolaiset kyyneleet silmistäsi
haluat hänet mielestäsi
Katsahdat kurkiauraan
muistat tytön hauraan
 
::lapsena ennen, vahvana nyt
Et ole minua menettänyt
Istahda viereeni kertomaan
jäänkö mielesi unholaan
Mistä nuo kyyneleet
joita vuolaasti jakelet::
 
Vihaava katse kohti huomista
onko elämämme kuolemista
Punaista välistä sormien
pitelet sitä itkien
 
Ei vahvana pysynyt
ei enää kestänyt
polvilleen vajoten
kuoli hän itkien
 
::lapsena ennen, vahvana nyt
Et ole minua menettänyt
Istahda viereeni kertomaan
jäänkö mielesi unholaan
Mistä nuo kyyneleet
joita vuolaasti jakelet::
 
Pari riimiä on väkisin tehty, kuten varmaan huomaakin. Palaute on aina positiivista. Varsinaista melodiaa ei koko "kappaleessa" ole. Ehkä menee runouden puolelle.

Ei tämä nyt kovin kliseistä ole. Hyvä, mutta hieman lyhyt. Olisi voinut olla pidempi kertomus, mutta näin sitä käy joskus itsellekin, että tarina "hypähtää" alusta-loppuun:)

Ei tämä nyt kovin kliseistä ole. Hyvä, mutta hieman lyhyt. Olisi voinut olla pidempi kertomus, mutta näin sitä käy joskus itsellekin, että tarina "hypähtää" alusta-loppuun:)
 
Itelle tuli just sama fiilis, yritin tehdä siitä että tarina ikäänkuin alkaa lopusta ja päättyy loppuun, mutta ei onnistunu ilmeisesti :) Lyhyeksihän se tosiaan jäi, meinas jäädä tekemättä koko homma muutenki :}