Ei ole oikeen mun tapaista tehdä rakkauslauluja, mutta pitihän sitä tyttökaverini pyynnöstä tämmöinenkin väsätä. Kirjoitelkaas kommentteja koko elämäni ensimmäisestä ja ehkä viimeisestä lemmenlurituksesta. ::Multaisen Maan Rakkaus:: 1. Kerroin mitä halusin Tiedän sinut tarvitsen Ethän lähde tunteitasi kätke toistan sinut haluan Ethän palele älä pois kävele pysy luonani, tarvitsen lämpöäsi K. Tunteeni sinuun säilyy Katsot kauas mitä siellä näkyy Sinä ja minä kultaisen ikkunan alla käsi kädessä multaiseen maahan saakka 2. Ei riitoja, ei pahoja ajatuksia yhtäkään kun kohti auringonlaskua kävellään Tarvitsen sinua lämmittämään minua pysy luonani, tarvitsen lämpöäsi K. Tunteeni sinuun säilyy Katsot kauas mitä siellä näkyy Sinä ja minä kultaisen ikkunan alla käsi kädessä multaiseen maahan saakka Kunnes maahan multaiseen kuoppa kaivetaan Kunnes maahan multaiseen kuoppa kaivetaan Saapukaa helvettiin, voitte nähdä minut siellä. |
No ei sun rakkauslurituksia kannata lopettaa tähän. Ihan sujuvaa tekstiä, hieman kliseistä ja kovin lyhyt, mutta ei ole helppo kirjoittaa tuosta aiheesta kliseittä. Jos pelkäät pimeää, pysy valossa. |
Biisin nimi on todella hyvä, eikä sanotuksessakaan ole mitään vikaa. Vähäeleistä ja sellaisenaan painokasta systeemiä ilman turhia maalailuja. Lopetus on ehkä vähän korni, sitä muuttaisin jos saapi ehdottaa. The road never ends for me, kid. |
nimi on ehkä paras minun tältä palstalta lukemistani! ei mitään ihan hyvät olivat, ettei nyt tähän kannata lopettaa. pidin siitä ettet liikaa(kuten rakkauslauluissa yleensä) hehkuttanut kui nka ihanaa on nyt kun saa rakastaa ja kuinka nyt kaikki on niin hyvin ja pla pla..tai vaihtoehtoisesti voi kuinka sua rakastin ja kaikkeni annoit, mut mua huiputit ja maailmani kaatuu ym.. eli kuten yllä sanottiin ei maalailtu liikaa. kirjoittelemalla rakkauslyriikoita vielä lisää kehityt varmasti edelleen niin että voit unohtaa sen että "en varmaan koskaan kirjoita rakkauslauluja enää" =D |