Kaikkeni annoin Perkele 1. Vaimo on mun kylkiluut ja lapset on mun perse, ihmettelen kuutamossa, mikä olis tän biisin verse mä kelaan ja kelaan, korttia pelaan ja kelaan, mut mitään ei tuu mieleen, just nyt Otan duunista lomaa, omaa lomaa tietty, kun dallailen stadissa, kohta mun lompsa on viety mä vaan kelaan ja kelaan, et missä on mun verse, mut mitään ei tuu mieleen, multa hajoo kohta perse K: Luulisin aina, vaikka mua ei huolet paina, että rakkaus säilyy, vaikka vaimo olisikin tekele, kaikkeni silti annoin, perkele! 2. Kylvän julkista sanaa, sossun portit on jo kiinni, toiset ovet mulle aukeaa, silloin kelpaa Alkon viini mä vaan dallaan ja dallaan ja muurahaisia tallaan, mut missä on mun verse, tolla muijalla on hyvä perse Ihmettelen aitiossa, missä hjallis luuraa, Jokerit on tappiolla, se on himassa ja syö pullaa mä vaan dallaan ja dallaan, pää on maassa ja itken, ei tuu versee ehkä koskaan, siksi rikkaruohoja kitken K: Luulisin aina, vaikka mua ei huolet paina, että vaimo antais aina, asuntolaina, vaikka vaimo olis tekele, kaikkeni silti annoin, perkele! Huom! En ole ikinä kiistänyt omaa nerouttani =) Hendrix + Fender =
I surrender |
Miksi tehdä melkein-riimejä? Säkeistöissä on niin monta paria, jotka tietysti laulaessa kuulostavat rimmahtavilta, mutta luettuna ovat kyseenalaisia. Jos ei keksi riimejä, niin eikö (etenkin tällaisessa ronskinpuoleisessa tyylilajissa) voisi sitten unohtaa riimit kokonaan, ja paahtaa proosaa? Tietämättä säveltä ja musatyyliä, ei tietenkään voi loppuun asti perusteltua arviota antaa.Tekijän tuotantoa tuntematon lukija ajattelee helposti tällaisesta, että tekijä on niin osaamaton, että on luullut tekevänsä riimejä. Jos ei löydy " rantaa-santaa" -riimiä, niin mielestäni on parempi laittaa "rantaa-turska" kuin "rantaa-karjaa". No...eihän näihin maailma kaadu... |