Nimetön kappale kyseessä. Sävellystä ei ole. Ei myöskään mitään sääntöjä, täysin vapaasti kirjoitettu. Epäilen vahvasti että ei toimi laulettuna, ja runolta tuo enemmän vaikuttaakin. Mutta ensimmäiseksi varsinaiseksi tekeleeksi olen pariin kohtaan ihan tyytyväinen, mutta suurin osa on tehty väkisin. Aikaa ei paljon ole käytetty, mutta eiköhän tuo tuossa vielä muokkaannu. Rakentavaa haukkumista siis toivoisin. Harmittoman kaunista elämää naistenlehtien kiiltäviä kansikuvia tottako vai haaveita ja naisten päiväunia? mutta enhän minä ole manhattan enkä minä ole hollywood minä olen sianruho teurastamolla minä olen saastaa, minä olen nolla perässäjuoksevat toimittajat nimikirjoituksia ruinaavat ihalijat salamavalot, vaahtokarkit ja sampanjat ei jaksa enää hymyillä valokuvissa. ei jaksa enää luoda illuusioita elämästä pilvilinnoissa minä en enää jaksa. rauhoitan sieluani rauhatonta pistän suoniini suurta, pimeää tuntematonta. mutta minun on jaksettava, työnnän sormet kurkkuun en saa nukahtaa. en saa ikuisen unen ottaa minusta valtaa mutta enhän minä ole manhattan enkä minä ole hollywood minä olen sianruho teurastamolla minä olen saastaa, minä olen nolla |