Lyriikka ›

Mahdollisuuden suuret kasvot
 
Toivoen vain uskallat hymyillä,
olemassaolosi ahdistavan ilmeetöntä.
Ja vaikka veitsi kurkulla jatkat,
Mahdollisuuden suuret kasvot silti päiviäsi syö.
Pakotien portaat rakensit lahonneista laudoista,
tuloksena nyt kateutta kättelet, puhtain silmin.
 
Vielä on aikaa tuntea kylmyys
Lumessa kun makaat, liukenet pois.
Vielä on aikaa ommella sinut hyvin,
jotta repimiseesi, jäisi kaikki nautinto.
Pehmeää ei ole, jäässä on tämäkin helvetin maa.
 
Ylitse pääsemiseen vuolaasti virtaavasta joesta,
jossa vedenpinta on sinulle aina tarpeeksi matalalla.
Tarve vielä sisälläsi palaa,
mutta aika on lyhyt ja se kokoajan seitiksi itseänsä kutojaa.
 
Yrittäminen on kuin ajaisi yli vesien karien.
Luovutus on kuin pimeänkuun aikaan laskettu verkko.
Onnistuminen on kuin jäähän jäätynyt tuura juomuillasi.
Omistautuminen on kuin seurata tuttua ajoreittiä pois metsästä, jäljet askeleittesi näkyvät edessäsi ja riekon ansa, mahdollisuuden suuri harhakuva.

ja se kokoajan seitiksi itseänsä kutojaa.
 
tuttua ajoreittiä pois metsästä, jäljet askeleittesi näkyvät edessäsi .
 
Näistä lauseista jäi mieleen, onko tullut ajatuskatko?
 
Sanoituksessa oli hyviä kohtia monta, mutta alun riimittömyys ja kokonaisuuden hajanaisuus hämäsivät.

Näistä lauseista jäi mieleen, onko tullut ajatuskatko?
 
Sanoituksessa oli hyviä kohtia monta, mutta alun riimittömyys ja kokonaisuuden hajanaisuus hämäsivät.
 
Yleensä kun kirjoitan sanoja, niin kirjoitan niitä kauan ja tarkkaan miettien ja harkiten.
En usko että ajatuskatko olisi kysymyksessä, ehkä sun korvaan ei toi vain toiminut.
Kokonaisuuden hajanaisuus?
Ymmärtääköhän kukaan näitä mun sanotuksia täällä, tulee vain joka kerta mieleeni.
Mikä teki kokonaisuudesta hajanaisen? valaise minua.

Kyllä tässä juonesta selvän saa paremmin kuin välillä, ihan hyvä sinällään. Se, että kirjoittaa pitkään ja harkiten voi johtaa siihen, että jättää osan ajatuksistaan pois, jolloin ulkopuoliselle teksti on hajanaista, kun ei tiedä mikä johti mihinkin. Yksittäiset ajatukset ovat kyllä loppuun asti mietittyjä ja sisältävät paljon, mutta lukija tarvitsee hengähdyshetken, jolloin ymmärtää vaikka yhden lauseen joutumatta miettimään mitä se tarkoittaa ja miten se liittyy edelliseen. Itse kirjoitan yleensä inspiraatiopuuskassa koko tekstin putkeen. En hio lauseita enempää kuin on melodian ehdoilla pakko. Sisältö ei ole ehkä suurta taidetta, mutta en aseta sille mitään muita tavoitteita, kuin sen, että saan asiani sanottua. Liian harkitusti kirjoittaminen poistaa ainakin omilta teksteiltäni "draivin", tunnelman ja sen kehityksen.
 
Ei tätä kannata niin dramatisoida, etteikö täällä kukaan ymmärtäisi tekstejäsi. Tai jos näin on, sille on syy. Kannattaa poimia rakentavat kommentit ja olla sopivasti itsekriittinen, niin huomaa miten vähästä asiat ja se ymmärrys voi olla kiinni. Kaikki eivät "puhu samaa kieltä", mutta voivat silti ymmärtää toisiaan. Siksihän tänne yleensä kirjoitellaan, että saataisiin palautetta, mutta sekä palautteen antaminen, että vastaanottaminen ovat omia taitolajeja sinällään...

Kyllä tässä juonesta selvän saa paremmin kuin välillä, ihan hyvä sinällään. Se, että kirjoittaa pitkään ja harkiten voi johtaa siihen, että jättää osan ajatuksistaan pois, jolloin ulkopuoliselle teksti on hajanaista, kun ei tiedä mikä johti mihinkin. Yksittäiset ajatukset ovat kyllä loppuun asti mietittyjä ja sisältävät paljon, mutta lukija tarvitsee hengähdyshetken, jolloin ymmärtää vaikka yhden lauseen joutumatta miettimään mitä se tarkoittaa ja miten se liittyy edelliseen. Itse kirjoitan yleensä inspiraatiopuuskassa koko tekstin putkeen. En hio lauseita enempää kuin on melodian ehdoilla pakko. Sisältö ei ole ehkä suurta taidetta, mutta en aseta sille mitään muita tavoitteita, kuin sen, että saan asiani sanottua. Liian harkitusti kirjoittaminen poistaa ainakin omilta teksteiltäni "draivin", tunnelman ja sen kehityksen.
 
Ei tätä kannata niin dramatisoida, etteikö täällä kukaan ymmärtäisi tekstejäsi. Tai jos näin on, sille on syy. Kannattaa poimia rakentavat kommentit ja olla sopivasti itsekriittinen, niin huomaa miten vähästä asiat ja se ymmärrys voi olla kiinni. Kaikki eivät "puhu samaa kieltä", mutta voivat silti ymmärtää toisiaan. Siksihän tänne yleensä kirjoitellaan, että saataisiin palautetta, mutta sekä palautteen antaminen, että vastaanottaminen ovat omia taitolajeja sinällään...
 
No nyt tällä hetkellä ainakin yksi ihminen joka ymmärtää, tyttöystäväni.
Joka täällä bittihelvetissä Tiin nimimerkillä , lukaiseppa hänen sanoja myös.
 
Rakennan aina vankan rungon ideasta, ettei runko pääsisi ruostumaan.
ideat ja juoni on siis valmis, sitten verhoan koko tarinan omaan valoonsa.
No se on mun tapa ja jollain muulla joku toinen...mut pointti on että lanka ei ole yksissäkään sanoissani karannut...
 
Ja muuten nämä mahdollisuuden suuret kasvot hymyilevät todella leveästi tällä hetkellä...

Ei ollut tarkoitus olla tuomitseva. En vain ymmärtänyt lukemaani ja mietin siksi lauserakenteita. Tyylisi on omaperäinen ja se on pelkästään hyvä.

Ja muuten nämä mahdollisuuden suuret kasvot hymyilevät todella leveästi tällä hetkellä...
 
Nämä sanat taitavat jäädä tämän bändi kokoonpanon viimeiseksi, ironista.
Kiitos koko poppoolle yhteisestä ajasta, vastoinkäymisistä ja palavasta vimmasta.
Kyse kun olisikin ollut kemiasta, elämä tuntuu vievän vain kuin pudonnutta lehteä ja se tässä repii todella syvältä....
Nämä sanat olkoon tämän yhtyeen aikakauden hautajaisvirsi..
 
Mutta kuka sanoikaan että kaiken pitäisi olla helppoa?

Perun edelliseni, ehkä hautajaistunnelmissa tehdyt sanat, mutta kaikki nämä vastoinkäymiset ovat opettaneet, teen nyt yksin rummut jotka ovat valmiit!!!
koskaan ei pidä luovuttaa, biisi alkaa kasautua kiitos reason 3.0 ja periksi antamattosuuden, tämä kappale on erään aikakauden loppu ja nyt alkavan alku..
ei kuukauden rumpujen tajuaminen&reasonin ymmärtäminen ollut turhaa....
muuttaminen on ollut kaiken syntyvyyden tappajana jo vuodesta 2002.
uutta vitun matoa kaikille vain!!!