Tässä uusi aihio,,,,tekemiseen meni noin 5 minuuttia,,mut tuli jotenkin yllättävän helposti..Tajunnanvirtaa tai jotain semmoista..Omasta elämästä siis, ainakin osittain..
Toinen lähtee, ja toinen jää.
Hän lähtee pimeään, ei jätä jälkeäkään.
Niin kulkee, elämä tää.
Hän lämmön tunteen vie mennessään.
Mut sanat, ja kuvatkin elää.
Ne riittää sydämmeni lämmön säilyttämään.
Tuo katse, mieleeni jää.
Se saa minutkin elämään.
_Aina kun lähdet, jää tunne ilmaan leijumaan.
_Kuin huutais kosketustaan, käsi toista janoaa.
_Mut aina kun lähdet, syttyy tunne sydämeen.
_Niin paljon samomatta jää, paljon sanomatta jää.
Yöksi peiton alle, siitä suojani mä saan.
Ei edes kyyneleistä tyyny kostukaan.
Kun aamu jälleen saapuu ja päivä nousee taas.
Sut nähdä jälleen saan ja sadepilvet katoaa.
Kuin laulu elämän, sävel tuulten lämpimminten.
On päivät nää, kun elää näin saa.
Kuin tulevan palavan, tunnen lähelläin.
kun hetket nää, saan vierelläs matkustaa. |
peetu
