Lyriikka ›

Kun aina puhutaan nuista loppuun kuluneista riimeistä. Niin eiköhän nyt ole aika listata ne tänne esille jotta jokainen niitä voi sitten välttää tai käyttää.
Minäpä nyt aloitan tämän listaamisen, jatkakaa ihmeessä:
 
Rantaan,santaan
kuljettiin,suljettiin
työ,yö,lyö
..

Se vähän kyllä riippuu ympäröivistä muista sanoistakin onko joku riimipari kesy.
 
Joku "Nuoruuteni Hönkälammen kaunis kesäyö" kuulostaa kyllä kesyltä mutta ei jos heti seuraavaksi kerrotaan että "Meduusa-androidin rautasydän lyö".
 
Joskus nuo kuluneet riimit on hyviä siitä että ne ovat ehkä huomaamattomia kuin joku näppärä ja käyttämätön riimipari. Mutta kertosäkeeseen ja huippukohtaan saisi kyllä keksiä mielestäni jonkun tuoreemman.
 
Tässä näitä:
 
Puisto/muisto
tuuli/huuli/kuuli
Silloin/milloin/illoin
tuo/suo/juo/nuo/vuo/luo

Mä olen funtsinut, että ei niitä tuoreita riimejä voi loputtomiin keksiä ja varmaan kaikki riimit on jo kertaalleen keksitty ja käytetty, joten pakko näitä vanhoja ja kuluneempiakin on käyttää. Muutenhan sanoittaminen loppuisi lyhyeen. (Sanoo loukkaantuneena Himpi joka kuvitteli keksineensä hienon riimin demari-bemari - jota on kuulemma käytetty jo sata kertaa.)
 
Eli riimeistä riippumatta asiayhteys ratkaisee säkeen tuoreuden, kuten kukasenytolikaan tuossa yllä sanoi.
 
Joko tuli sulle-mulle? Tie-vie-lie?

Itselläni (tuskin olen ainut) on tällainen teoria, että hyvät riimit syntyvät kun sanat eivät ole samasta sanaluokasta(?).
Esim. siis syödä/lyödä, kummatkin ovat verbejä ja (ainakin) minun korvassani se kuulostaa liian itsestään selvältä jo.
 
(Mielestäni) hyvät riimit siis syntyvät esim. yhdistelmillä, verbi/adjektiivi, verbi/substanttiivi, substanttiivi/adjektiivi (noin yleisesti, en ole mikään kielen tuntija, joten tässä voin olla myös väärässä). sitten esimerkkejä esimerkeistä.
 
"Kuinka täällä piipitetään? Kuinka inistään!
Telkkarikin yöhön syytää tylsää sinistään."
(J. Leskinen - Aamu alkaa A:a)
eli tuossa siis inistä - verbi ja sininen - adjektiivi pohjasanoina.
 
Mitä huomaankaan jos itseäni hivelen?
Ainoastaan turpoamaan päässeen nivelen...
(J. Leskinen - Aamu alkaa A:)
Hivellä - verbi ja nivel - substanttiivi.
 
adjektiivi/substanttiivi - riimi paria ei tule nyt äkkiseltään mieleen. Mutta on myös mahdollista, että käytetään kahta sanaa riimittämään yhtä. (terminologiani on sieltä tänne päin) esimerkki tästä:
 
"Epäselvät mielikuvat täytyy terottaa:
hölmöt pannaan etualalle ja nerot taa."
(J. Leskinen - Aamu alkaa A:lla)
 
(Edelleen painotan, että tämä on minun mielipide asiaan)
Puoliriimi(?) antaa sanoituksille taas hienoa vaihtelua. Tällöin säveltäminen ehkä saattaa koitua hiukan hankalammaksi. (Korjatkaa jos olen väärässä, mutta puoliriiimissä painotukset eivät osu samoille kohdille?)Puoliriimejä ainakin herra J. Martikainen viljelee paljon teksteissään, mutta tekstien teknillisyys ei mene läheskään aina yhteen sävellysten kanssa.
 
"Samassa Satamaan laivat uivat
- niissä ne normaalit saapuivat"
(J. Martikainen - Normaalien maihinnousu)
 
"Kun aika on levolle laskeutua,
tyynyni alta otan muistion.
huomattavista naisista siinä pidän lukua.
mutta heidänkin ylitseen yksi on..."
(J. Martikainen - Suomen suurin TV)

Itselläni (tuskin olen ainut) on tällainen teoria, että hyvät riimit syntyvät kun sanat eivät ole samasta sanaluokasta(?).
Esim. siis syödä/lyödä, kummatkin ovat verbejä ja (ainakin) minun korvassani se kuulostaa liian itsestään selvältä jo.
 
(Mielestäni) hyvät riimit siis syntyvät esim. yhdistelmillä, verbi/adjektiivi, verbi/substanttiivi, substanttiivi/adjektiivi (noin yleisesti, en ole mikään kielen tuntija, joten tässä voin olla myös väärässä). sitten esimerkkejä esimerkeistä.
 
"Kuinka täällä piipitetään? Kuinka inistään!
Telkkarikin yöhön syytää tylsää sinistään."
(J. Leskinen - Aamu alkaa A:a)
 
Mitä huomaankaan jos itseäni hivelen?
Ainoastaan turpoamaan päässeen nivelen...
(J. Leskinen - Aamu alkaa A:)
 
adjektiivi/substanttiivi - riimi paria ei tule nyt äkkiseltään mieleen. Mutta on myös mahdollista, että käytetään kahta sanaa riimittämään yhtä. (terminologiani on sieltä tänne päin) esimerkki tästä:
 
"Epäselvät mielikuvat täytyy terottaa:
hölmöt pannaan etualalle ja nerot taa."
(J. Leskinen - Aamu alkaa A:lla)
 
(Edelleen painotan, että tämä on minun mielipide asiaan)
Puoliriimi(?) antaa sanoituksille taas hienoa vaihtelua. Tällöin säveltäminen ehkä saattaa koitua hiukan hankalammaksi. (Korjatkaa jos olen väärässä, mutta puoliriiimissä painotukset eivät osu samoille kohdille?)Puoliriimejä ainakin herra J. Martikainen viljelee paljon teksteissään, mutta tekstien teknillisyys ei mene läheskään aina yhteen sävellysten kanssa.
 
"Samassa Satamaan laivat uivat
- niissä ne normaalit saapuivat"
(J. Martikainen - Normaalien maihinnousu)
 
"Kun aika on levolle laskeutua,
tyynyni alta otan muistion.
huomattavista naisista siinä pidän lukua.
mutta heidänkin ylitseen yksi on..."
(J. Martikainen - Suomen suurin TV)
 

 
Jeps
 
Näin se menee. Eri sanaluokka niin riimi avaa asiaan jotain uutta.
 
Sinänsä saman sanaluokan käyttö ei ole mikään rikos, mutta dramaturgisesti se on usein vähän tylsää. Pelkistäen voisi sanoa että jos edellisellä rivillä joku tekee jotain niin ei se tietenkään ole yhtä kiinnostavaa jos se toisellakin rivillä jotain tekee ellei se tee jotain kummallista.
 
Tietenkin voisi ajatella että vaikka säkeistön alkupuolella jonkun sanaluokan riiminä suosiminen voimistaa jopussa tulevaa vaihdosta. Esim... hmm.. no plagoidaan "opetuskäyttön" tosta yläpuolelta.
 
kaikki poliitikot pitäis erottaa
kun eivät osaa edes oikein verottaa
ydinvoimakin jo meitä pelottaa
hyvin tienaavia ne vain velottaa
nämä mielikuvat täytyy terottaa:
hölmöt pannaan etualalle ja nerot taa
 
....Eli sopivaan koukkupaikkaan sijoitettuna vaihdos korostuu ja nokkela riiimi jää paremmin mieleen.
 
Tämän vaikutelman korostamiseksi kesy riimi voi siis olla myös ystävä. kasikirjoituspuolella puhutaan usein: Petaus/Lataus/Laukaisu -kaavasta. Toistamalla samaa lukija sadaan siis ladattua täyteen odotusta joka sitten lopuksi laukaistaan. Tiedättehän sen jännitysrummun sirkuksissa :)