Lyriikka ›

Eli nämä eivät ole biiseihin sovitettuja, ja tuskin tullaan koskaan sovittamaankaan. Nämä ovat yöllisiä raapustuksia, jotka jokin tunne on minussa herättänyt. Lähinnä ajattelin käyttää näitä tulevien biisien inspiraation lähteenä.
 
All rights reserved
 
----------
 
30.12.2006 n. klo. 00.20
 
Avunhuuto
 
En jaksa jatkaa.
En jaksa, en askeltakaan.
Vaivun maahan, vaivun makaamaan.
Vain sinä voit minut nostaa.
Nostaa ilmaan, nostaa korkealle,
nostaa kaiken ylle.
Mutta missä olet?
 
En jaksa jatkaa.
Vaivun yhä syvemmälle,
syvemmälle murheisiin,
syvemmälle suruun.
Pystytkö vielä nostamaan minut?
 
En jaksa jatkaa.
En jaksa, en ilman ystävää.
Ystävää, joka tukisi minua,
tukisi ja lohduttaisi.
Autathan minua?
 
----------
 
30.12.2006 n. klo. 00.30
 
Joutsenlaulu
 
Myös minä kaipaan rakkautta!
Sinä et voi sitä estää.
Ei, et voi.
Et, vaikka kuinka tahtoisit.
Et, vaikka mitä tekisit.
 
Valot vilkkuvat.
Itken itseni uneen.
En voi rakkauttani osoittaa,
sillä sinä estät sen.
Kuihdun sisältäni.
Pian olen vain luuta ja nahkaa.
Ei tunteita, ei elämää,
sillä sinä olet ne peittänyt,
sillä sinä olet minut tappanut.
 
Tätäkö tahdoit?
 
----------
 
6.1.2007 klo 00.09-00.13
 
Rakkauden tuskaa
 
Kyynel vierii poskellani.
Tunteet vellovat sisälläni.
Kyynel vierii suuhun.
Rakkaus ja viha sekoittuvat.
Kyynel maistuu suolaiselta.
En osaa päätöstä tehdä.
Kumman valitsen?
Vain kaksi vaihtoehtoa.
Yksinkertaista,
vaan ei minulle.
Molemmat ovat minulle tärkeitä.
Luopua en halua kummastakaan.
Tarvitsen taas apua.
 
----------
 
6.1.2007 klo. 00.14-00.17
 
Risti
 
Tartun ristiin,
taas sinua tarvitsen.
Tartun ristiin
aina hädän hetkellä.
Tartun ristiin,
se on aina mukanani.
Tartun ristiin,
rukoilen hiljaa.
Tartun ristiin,
sitä en häpeä.
Tartun ristiin,
osaat aina auttaa.
Tartun ristiin,
taas sinuun turvaudun.
 
----------
 
25.1.2007 klo. 23.17-23.30
 
Tunteiden mylläkkä
 
Elämä on tuskan hautausmaa.
Joka askel raskaampi toista.
Suhteet vain pahentavat tuskaa.
Enää en jaksa jatkaa.
 
Kuka kärsimystä lieventäisi?
Sitä kukaan ei koskaan saa tietää.
On vain pakko jatkaa,
askel raskaampi ottaa.
Askel askeleen jälkeen..
Meidän on kestettävä kaikki,
jokikinen suru,
kaikki tuska.
Ja miksi?
Miksi emme voi vain nukahtaa,
ikuiseen, onnelliseen lepoon.
Mennä sinne, minne kuulummekin.
Luokse yhden ainoan,
joka kuitenkin tämän kaiken sallii.
 
----------
 
23.1.2007 23.32-23.38
 
Uskontunnustus
 
Miksi häneen uskon,
jota en ikinä näe,
joka pahuuden sallii?
 
Kuitenkin näkymättömänä
Hän minut nostaa.
Ongelmien ylle.
Ylle kaiken pahuuden.
 
Ja kun aika koittaa,
Hän minut noutaa,
pelastaa, nostaa ylös.
 
----------
 
6.1.2007 klo. 00.48-00.49
 
Väärä ratkaisu.
 
Kiiltävä veitsi.
Ohut punainen viiva.
Kirvelevä kipu.
Mikään ei muutu.
 
----------
 
Siinä on onnellisten toivottomuus, kokoelma saa jatkoa joskus..
 
----------
 
Edit: Kahden ensimmäisen päivämäärät muutettu oikeiksi.