Huostaan ota huoleni,
en huolta jaksa enää kantaa,
maalata en maailmaani,
aina uutta taivaan rantaa..
ota minut omaksesi,
olla toinen tahdo en,
saastuta mut rakkaudellas,
ääneen sitä toistaen
rakasta,
en rakasta,
rakastan..Toista!
Sano se!
Niin!
Monta kertaa!
että uskoisin viimein
en uhmata tahtoisi nyt!
Sano se niin
useasti,
että uhrata uskaltais
sydän pahoinpidellyt!
Sano se niin
että uskon
jos uskoisi en..
valehtelen itselleni!
-uskoisin, hetken, uskoisin sen,
ja peläten uudelleen hautaisin ihmisen.. -
Epäuskon hautuumaalla
makaan alla avonaisen,
arkun kannen arvuutellen,
valitsenko tieni, toisen
astuisinko harhaan vielä kerran
sitä kertomatta?
Ristiriidat itsessäni,
eivät lakkaa tappamasta!
Rakastan
en rakasta
Rakastan! Toista! (sano se uudelleen..)
Sano se!
Niin!
Monta
kertaa!
Että uskoisin viimein!
En uhmata tahtoisi nyt!
Sano se niin!
Useasti!
Että uskaltais uhrata
sydän pahoinpidellyt!
Vielä kerran,
rikkoutumatta!
En uskalla muuten vaan lyön!
Se mut sisältä syö!
Sano se niin!
Sana toista!
Liiaksi lyöntejä iskenyt
vihani poista!
- etten palaisi, enää kiinni,
samaan alkuun.. -
Olen taistellut itseni kanssa,
vain minua vasten
koittanut nojata,
kun en sinusta irtautuneena
voi uskoa, en edes uskaltaa haluta!
Enkä hakkaa kättäni seinään,
se seinä on muurina
minussa lujasti niin,
että itseni tahtoisin tuhota,
muuttaa ja herättää
haaveisiin epätosiin!
Olen taistellut itseni kanssa
ja sulkenut sieluni tuliksi
tahtoni taa!
Olen palanut loppuun ja alkuni
ahtanut tuhkaksi itkuisen muurini taa!
Nyt en uskalla sanoa, uskoa,
sinua,
vaikka tahtoisinkin rakastaa!
Olen loukussa itseni luomassa,
loukussa, josta en irroittaa osannutkaan. Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not |
tatta
