Lyriikka ›

Tässä olisi siis ensimmäinen teksti jonka olen saanut tehtyä jokin aikaa sitten. Onko tästä mitään kritisoitavaa ja onko tässä mitään järkeä?
 

 
- Kasvu -

sä oot pikkutarkka
missä lienee sun järjen nurkka
 
puheesi tahmaa purkan lailla
se kestää mutt' et uutta vaihda
 
samaan henkeen roolia vedät
vailla on sulla mielen kevät
 
uusi sävel voisi piristää
samaa toistoa tuot vaan uudestaan
 
Jos vain voisit kasvaa
lapsen lailla oppia uutta tapaa
kunnioittaa ja kuunnella
tajuta muidenkin antaa kasvaa
 
mitä me voitas tehdä
jotta meidät hyväksyt
 
auttaa voisin jos et estä
toivon et' sä kestät
 
päältäsi riisu vaihe musta
aluksi se voi pelottaa
 
tällä tapaa saatat tavata
elämän uusia rooleja
 
Jos vain voisit kasvaa
lapsen lailla oppia uutta tapaa
kunnioittaa ja kuunnella
tajuta muidenkin antaa kasvaa
 
seison tässä edessäsi nyt
näytä mitä olet oppinut
 
täytä velvollisuutesi
tee tulevaisuutesi
 
älä anna muiden sanoa
miten elämääsi rakennat
 
otat oppia virheistä
elämän monista vaiheista
 
Jos vain voisit kasvaa
lapsen lailla oppia uutta tapaa
kunnioittaa ja kuunnella
tajuta muidenkin antaa kasvaa

Onko tää teksti niin kauhee ettei uskalleta mitään sanoa? :)

Onko tää teksti niin kauhee ettei uskalleta mitään sanoa? :)
 
Jep.
 
Mutta huomioiden että taidat olla (kasvukipuinenteini?)
Lyriikka on täynnä köyhänmiehen elämänfilosofiaa.
 
Ole omaitsesi ja kasva kieroon kuten parhaaksi näet!
-Se on juuri sitä rockenrollia!
 
Keep on rebel dude!

Olet hakenut riimityksiä ja se on ihan ok. Mietin kuitenkin kuinka vaikeaa tätä olis laulaa? Jos tää on sun ensimmäinen sanoitus, niin ei hullumpaa. Sanoittaminen ei ole tosiaan helppoa ja jostain täytyy aloittaa. Mitä enemmän sanoitat, sitä enemmän opit. Lue runoutta tai vaikka Salon oppeja ja kaikki on kotiin päin. Yleensäkkin lue, kuuntele ja opi.
Välillä itse haluaisin heittää roskikseen kaikki riimittelyt ja keskittyä vain asiaan. Tervettä? Juice sanoi hyvin: haluan sanoa asiat mahdollisimman yksinkertaisesti ja lyhyesti. Tässä on tietty pointti...
Kun itse yritän kirjoittaa jotain elämää suurempaa, niin mietin. Sorruinko kliseisiin taas? onko tavu jako ok? mitä haluan kertoa? tyydyinkö ensimmäiseen hyvän kuuloiseen lauseeseen?
Niin paljon asioita mitä olis hyvä muistaa ja siltikin tulee monta kertaa vedetty sieltä mistä aita on matalin. (Aaargh mikä klisee ;)...)
Kaikesta huolimatta voimia ja sinnikkyyttä sanoittajan urallasi.

Jep.
 
Oho, tulipa heti murska arvio :)
 
Mutta huomioiden että taidat olla (kasvukipuinenteini?)
Lyriikka on täynnä köyhänmiehen elämänfilosofiaa.
 
Ole omaitsesi ja kasva kieroon kuten parhaaksi näet!
-Se on juuri sitä rockenrollia!
 
Keep on rebel dude!
 
Sit mulla meniki vähä ohi mitä tässä ajettiin takaa, mut jos meikäläistä luullaan teiniksi, niin siitä voisi oikeastaan jopa loukkaantua.

Sulla on selvästi tässä jokin idea, tärkeä asia, jonka haluat sanoa. Sehän on hyvä, siitä lähdetään.
 
Riimittely on ihan oma lukunsa. Se ei ole välttämätöntä, mutta jos haluat sen oppia, lue Unto Kupiaisen "Lyhyt runousoppi".
 
Rytmi on tärkeää. Mutta siitäkin nykyään lipsutaan, jos kuunnellaan vaikka Irinaa tai Katri Ylanderia ja kumppaneita. Aika suorasanaista ja musiikin mukaan venyteltyä tekstiä. Tunnelmat ja mitä kappaleesta välittyy, on loppujen lopuksi tärkeintä.
 
Tekstittäminen ei sittenkään ole enää niin "kahlekuningaslaji", kuten Heikki Salo sanoi.

Sulla on selvästi tässä jokin idea, tärkeä asia, jonka haluat sanoa. Sehän on hyvä, siitä lähdetään.
 
Wow :) Juu, kyllä mulla tässä idea on :)
 
Riimittely on ihan oma lukunsa. Se ei ole välttämätöntä, mutta jos haluat sen oppia, lue Unto Kupiaisen "Lyhyt runousoppi".
 
Katsotaan kuinka isoksi osaksi tämä tekstin teko tulee meikäläisellä mutta pidetään ainakin mielessä.
 
Rytmi on tärkeää. Mutta siitäkin nykyään lipsutaan, jos kuunnellaan vaikka Irinaa tai Katri Ylanderia ja kumppaneita. Aika suorasanaista ja musiikin mukaan venyteltyä tekstiä. Tunnelmat ja mitä kappaleesta välittyy, on loppujen lopuksi tärkeintä.
 
Sen mä oon tiedostanuki et rytmitys tässä ei oo ehkä paras mahdollinen. En oo katsonu sen loppuunhiomista vielä niin tärkeänä asiana koska jos saan joskus sopivan laulajan tuolle tekstille yhteen sävellykseeni niin sen kanssa hion sen sitten loppuun.
 
Tekstittäminen ei sittenkään ole enää niin "kahlekuningaslaji", kuten Heikki Salo sanoi.
 
Mä oon loppujen lopuks ihan pihalla kaikista asioista, etenkin verbaalisista taidoista sekä tekstin sisällön tuottamisesta. :)