Vielä yksi ja sitten lasku:
Tyhjään paperiin voi raaputtaa
merkkejä elämästä
ne pian haihtuvat
ja paperi jälleen tyhjä on.
Satteessa ei aina tiedä
kenen kasvoja katsoo
putoava vesi rakentaa
seinän välillemme.
En tiedä muuta kuin tämän pirullisen leikin
häntääni jahtaan ja sorrun aina samaan kuoppaan
sorrun aina samaan kuoppaan.
Maalaisinko väreillä
joita en edes voi nähdä
laulaisinko säveltä
jota en kuule koskaan.
Yksinäisyys ahdistaa
jos sille antaa tilaa
takaisin alimpaan laatikkoon
missä muutkin tunteet ovat.
En tiedä muuta kuin tämän pirullisen leikin
häntääni jahtaan ja sorrun aina samaan kuoppaan
sorrun aina samaan kuoppaan.
Uni ei vieläkään tule
siltä on viety oikeus eloon
kaikesta huolimatta tuntuu kuin
joku hymyilisi. | 
mikainen
