neiti Yö
lyö yhteen käsiään,
aika seisahtuu, hän halkoo pimeää,
ruumishuoneen puistikossa kulkee ympyrää,
saapuu halki pimeyden ja pimentoonsa jää...
kaikki muu,
yössä kalventuu,
kosketus,
vai kuolon kangistus
ruumishuoneen puistikossa tanssii ympyrää,
hän kunnes illan pimennon valo yllättää..
neiti Yö,
peittää käsillään,
kasvonsa ja katoaa,
ei säästä yhtäkään,
onnetonta, joka julman tanssin nähdä saa,
niistä joka-ikisen hän silloin omistaa
kasvosi kalpenevat, hänet tavatessasi,
luulet että viimein olet löytänyt sä omasi,
mut ennen kuin sä käsität, sun hetkesi on koittanut
ja neiti Yö sun kohtalosi omaksensa voittanut
neiti Yö,
lyö yhteen käsiään,
aika seisahtaa, on hetket käsillään,
ruumishuoneen puistikossa tanssii ympyrää, yhtä monta kertaa
kuin vienyt elämää... Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not, ja jos ihmettelet avatarta, niin googlen kuvahaku todellakin antoi tämän kuvan minun nimelläni... (hmm... en muista otos vaiheesta juurikaan paljoa, taisi olla festari pilaa...) :) |
tatta