hän ei vieläkään, mua nää, vaikka sanoi että yrittää, ei nähnyt lasta maailman, kuin sellaisena, jonka tuntui tahtovan.. hän ei mua saa, koskaan irti toiveistaan, joita täyttää kuitenkaan en voi, mulle toisenlaisen mielikuvan loi... mä olen silti se sama ihminen, joka lapsena silloin jo tiesi sen, että teitä oon luotu kulkemaan, joita kannan, ne minut kannattaa, ja se tie, mua vie, siellä laulu soi, joka sisältää kimpoaa, unelmoi, vaikka uskoni iäti haparoi, se niin vieköön, kuin lapsen ensi askelin, hän ei vieläkään mua nää, vaikka pyydän sisältään, minut näkemään, sellaisena kuin oon, en muuta pyytäisikään, mut lähtemään, hän saa, ei oo tarve oivaltaa, koska ymmärrys on pitkä tie, joka joskus aivan toiseen suuntaan vie... Olen silti se sama ihminen, joka lapsena varhain jo tiesi sen, että luotu oon teitä ja tietä varten, joka koskaan ei ollutkaan onnnetarten, ja mun tielläni silti laulu soi, ja se soi vakka sielusi kapinoi ja vaikka mun uskoni haparoi, se saa mennä, kuin lapsi, ensi askelin, Mä olen silti se sama ihminen, jonka tunnen, mä siitä luopuis en, vakka saisinkin koko maailman, minä mielummin kuuntelen tarinan, joka tuulesta hiipii mun tajuntaan, siitä toivoni, haaveni, uskoni saan, ja se toivo jos joskus haparoi, se saa mennä niin, kuin lapsi ensi askelin Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not, ja jos ihmettelet avatarta, niin googlen kuvahaku todellakin antoi tämän kuvan minun nimelläni... (hmm... en muista otos vaiheesta juurikaan paljoa, taisi olla festari pilaa...) :) |
Tämä on taas niitä sinun tekstejäsi, jotka koskettavat syvältä. Harva pääsee niin syvälle ja harva sinne tulee pääsemään. Kiitos Tatta siitä, että olet olemassa. -------------------- - kiitos - sinä kosketit minua - kyynel Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not, ja jos ihmettelet avatarta, niin googlen kuvahaku todellakin antoi tämän kuvan minun nimelläni... (hmm... en muista otos vaiheesta juurikaan paljoa, taisi olla festari pilaa...) :) |