Lyriikka ›

vaikee sanoo
"kyllä se siitä"
selkään koputtaa,
 
vaikee sanoo
"on kaikki ihan kohdallaan"
 
vaikee sanoo,
kun silmät anoo kuolemaa,
vaikee sanoo,
kun täytyy
peittää pahaa oloaan,
 
mun juuret on jääneet niin syvään kiinni,
ne että ei ehdi mun muistelmiini,
ei tarvitse muistella entistään,
kun elää sitä vielä,
sen selvänä nään..
 
kaiken menneen,
sen minkä menetin,
yötä vailla, ikuisuuteen herätin,
kaiken ja kaikki se liikaa on
kuin käsi ois kalman, ei kohtalon
 
vaikee sanoo,
"hei! hyvää tapahtuu"
vaikee sanoo,
kun mieli mustuu, pakahtuu,
 
vaikee sanoo, kun
ei sanotuksi saa,
miten sisällä velloo,
ja on vaan paikoillaan,
 
vaikee sanoo,
kun ei itse oo varma,
sitä miettii vaan,
kuinka muuttaa karma..
 
mun juuret on jääneet niin syvään kiinni,
ettei päivistä saatu käy muistelmiini,
se kaikki vain on, jo mennyt ja tuleva,
se kaikki on liikaa, niin läsnä ja oleva
 
mun juuret on jääneet niin syvään kiinni,
ne ettei käy kuviksi unelmiini,
niin turhaksi tehnyt on unelman yö,
että minusta kaiken se sisältä syö...
 
mun juuret on jääneet niin syvään kiinni`
ne kelpaa ei sinulle, haaveisiini,
ja silti mä hengitän hellittämättä,
jos selvitä vielä vois elämästä..
 
vaikee sanoo,
kun aina ei riitä,
sano itselleen, kyllä se siitä,
olla itselle joku, ja jollekin toinen,
kai vielä voi oieta vaivalloinen,
tie, jonka itse vain kulkea saa
mitä sitten jos itsensä satuttaa,
ja sanoa jos se on vaikeaa,
kai riittää jos joskus on hiljaa...
 
mun juuret on jääneet niin syvään kiinni,
vie aikaa ne ennen kuin muistelmiini
ehtii ja kohtaa jo eletyn,
jään hetkeen ja välistä vedetyn
ajan mä varastan itsestäin,
jos näin vielä jaksaisin eteen päin,
 
menneeni kanssa ja tulevan,
jota elän, jota vihaan ja rakastan...