Lyriikka ›

Biisin kirjoitin ja joka kertoo tuntemuksistani kun kävin viime kesänä eräässä kreikan lefkadan linnassa.
Teksti osuus on siis pelkkää oman mielikuvitukseni osuutta..
 
The Castle
 
When the night is following the commander, the fear senses itself when going off to a room, where the windows manage to forget.
 
Inside the castle there is a child, who has a gun in his hand, the pipe pointing at the enemy until it goes down by the bullet.
A dad dressed in tears and a smile has a son in his lap and ends up lying beside his child.
 
Death is creeping on the walls and fondling the spirits who have given up hope and eternity.
The lagoon has been filled up with human bodies and the water has become misty with blood.
 
The sounds of victory have ceased. The quieted nation is searching for their neighbours. The looks on their faces have blackened and axes and spades are pressed in their fists. They are burying their people.
 
Only silent soldiers and a view of human image remainders are still left.
And a view to the ruins from below the smoke to a sorrow which puts freedom around its neck and begins to minimalize the oxygen.
When the cards are played off from your hands, your memories wont stay and disturb.
 
Ja englanniksi vähän ymmärtäville
 
Linna
 
Ja kun yö seuraa komentajaa, pelko aistii itsensä poistuen paikalta huoneeseen
missä ikkunat onnistuvat kaiken unohtamaan.
Linnan sisällä väsynyt lapsi jolla kädessään on ase, jonka piippu osoittaa putoaa vihollista
kunnes luodista alas vajoaa
Kyyneleisiin ja hymyyn puettu isä sylissänsä poika, joka itsekin päätyy lapsensa viereen maahan makaamaan.
 
Kuolema hiipii muureilla, koskettelee henkiä jotka ovat luopuneet toivosta, ikuisuudesta
Laguuni ihmisruhoilla täyttynyt on vesi verestä sakeutunut.
 
Vaimenneet ovat voiton äänet, hiljentynyt kansa lähimmäisiään etsimässä.
Mustuneet ilmeet, nyrkkeihin puristuneet kirveet ja lapiot, he ovat vain omaisiansa pois laittamassa.
 
Se mitä on vielä jäljellä, vaimenneet soturit, ja näkymä ihmismuotokuvan jäännöksistä.
Savuverhon alta näkyvyys raunioille erääseen suruun joka laittaa vapauden kaulaansa ja rupeaa hapesta tinkimään.
Kun kortit ovat kädestä pelattu, ei jää muistot kalvamaan.