Lyriikka ›

aamu on yhtä kuin yö,
ei aikaa, paikkaa, olevaa,
kuljen niin kuin sumussa,
käyn junaan,
kohti Pasilaa,
 
jään kyytiin,
olen perillä,
missä ikinä,
oon kyydissä,
niin hämärä on määränpää,
ei oo enää mitään nähtävää,
 
vain sanoja, sanan kantaja,
sanojensa seassa,
hukassa,
ja paikka on,
jo toisen,
kova, onneton,
 
vain sanoja, sanan kantaja,
sanojensa seassa,
hukkuneena painoon sen,
tää sana onko viimeinen
 
aamu on yhtä kuin ilta,
ei valoa, taivasta, aurinkoo,
jos vois vain pysyy kyydissä,
ei tarvitsis pimeää halkoo,
 
jään kyydistä,
en ole perillä,
missä ikinä,
sormeni verillä,
siitä kun kerran pidin kii`
niin lujaa,
kuin matkaan lähdettiin,
 
vain sanoja, sanan kantaja,
sanojensa seassa,
hukassa ja paikka on,
jo toisen,
kova, lohduton,
 
vain sanoja, sanan kantaja,
sanojensa seassa,
hukkuneena painoon sen,
tää sana onko viimeinen..
 
juna lähtee,
jälleen musta jää,
se on tunne,
en jaksaisi selittää,
 
vain tunne, ja minua puistattaa,
miks`saattaisi et mua unohtamaan,
 
näen kasvoni ikkunasta, se estä ei tuntemasta,
että olen ja ole en ollenkaan,
sillä sanani eivät sua koskettaa,
voi enää, ei koskaan,
näin nyt se on,
miks silti mun aika on ajaton...
 
vain sanoja, sanan kantaja,
 
sanojensa seassa,
 
hukkuneena painoon sen,
 
tää olkoon sana viimeinen