Tässäpä uusin tekele arvioitavaksi..Pientä trimmailua teen vielä,,,mutta komennetteja otetaan vastaan ilomielin,,,,
On jo ilta, kun auringon laskuun kävelen.
Halki metsän, sitten puiston hiljaisen.
Lasten leikit, jo päättyneet hiljalleen.
Kun varjot pitenee, ja viilenee.
Ilta lauantain, jossain sauna lämpenee,
Savut kohoaa, kuin kurkottaen, taivaaseen.
Haaveitako vain? Unet jotka pitenee.
Kertoo tulevaa, tai muistojen siltaa menneeseen.
_Jatkan matkaa, tunnen synkkenevän illan.
_Kuljen tietäin, pysähdyn luokse sillan.
_Kuulen takaa äänen, miehen, hiljaisen.
_"On jo ilta", tunnen sen, on jo ilta.
Jostain matka alkaa, jonnekin tiet myös päättyy.
Joskus epätoivo kalvaa, kun unelmissaan pettyy.
Mutta tunnen sen, että matkaani päätä en.
Unelmat toteutan, tämän pienen ihmisen.
Mikä sai miehen tuon, tulemaan luo.
Sanomaan nuo sanat, jotka sieluun jää.
Sitä ehkä saada tietää,milloinkaan en.
Ehkä kohtaloaan ei muille soisi, se ihminen. |
peetu
