Lyriikka ›

Aattelin pistää tämmösen ketjun pystyyn, missä voitais analysoida mitä joissain lyriikoissa sanotaan, mitä niiden lauseilla tarkoitetaan. Jokainen vois laittaa joitain lyriikoita mistä ei ole esim tajunnut mitä niissä sanotaan, kuhan nyt vähän aina odotellaan että aikasempaa tapausta on ehditty miettiä. Koska tännehän ei kokonaisuudessaan ainakaan saa laittaa sanoja niin vois laittaa vaikka linkin siihen käsiteltävään tekstiin. Joidenkin pienien otteiden (esim lauseiden) julkasemista tuskin kielletään, vai?
 
Voisin aloittaa tällä Kaj Chydeniuksen Sinua sinua rakastan -nimisellä kappaleella, sitä kun en ole vieläkään oikein onnistunut ymmärtämään.
 
tuossa linkki sanoihin:
http://lirama.net/song/91263
 
Vähän mietityttää että mitä tossa meinataan tolla lauserakenteella.
Tulee monta lausetta jotka alkaa kaikki "miten .."
Onks ne miten-lauseet vaan niinku päivittelyä, vai pitäiskö niihin tulla perään joku "siten" (tällöin se 'miten' ois vähän niinku 'kuten') mikä on vaan jätetty sanomatta?
 
Ei vaan tajuu mitä tossa sanotaan, tosin hienolta kuulostaa kyllä silti.

Voipi olla että olen nyt hukassa itse, mutta arvaus on että
kyseessä lienee metafoora Jumalaan/Luojaan.
 
Alussa todettaneen halua päästä yhteyteen, yöllä
kuvattaneen eron/ymmärtämättömyyden/oman rajallisuuden tunnetta?
 
Ilmiöiden ihmettely, kuvannee ihmisen ymmärtämättömyyttä elämän
ilmiöiden suhteen.
 
Tai sitten ei.
 
Nämä "piilogospelit" on paljon yleisempiä kuin luullaan/ymmärretään.
 
Esim. S Edelmannin -Ihana Valo- ei minun nähdäkseni kerro millään tapaa
naisesta.
 
Mutta metaforien tietämättömyys ei aukaise sanoitusten monimerkityksisyyttä.
 
Eräs pappi kertoi haastattelussa yhdeksi omaksi suosikikseen Eppu Normaalin -
Pimeyden Tangon!
 
Heikki Helan -Kaikista Kaikkein- tuskin myöskään kertoo naisesta.
 
Juicen -Rakkauden Ammattilainen- kuulunee samaan kasttin.

Vähän mietityttää että mitä tossa meinataan tolla lauserakenteella.
Tulee monta lausetta jotka alkaa kaikki "miten .."
Onks ne miten-lauseet vaan niinku päivittelyä, vai pitäiskö niihin tulla perään joku "siten" (tällöin se 'miten' ois vähän niinku 'kuten') mikä on vaan jätetty sanomatta?
 
Ei vaan tajuu mitä tossa sanotaan, tosin hienolta kuulostaa kyllä silti.
 
Päivittely on ihan kyllin osuva termi tähän hätään, siitä on nähdäkseni kyse, ei mistään kysymyksistä, jos sitä tarkoitat.

Nämä "piilogospelit" on paljon yleisempiä kuin luullaan/ymmärretään.
 
Toisaalta taas jumalallisia/kosmisia yhteyksiä on aika helppo nähdä teksteissä tai taiteessa ylipäätään siellä täällä, jos niin vain tahtoo... Päästään ikiaikaisiin kysymyksiin siitä, mikä teoksessa on tekijän, mikä lukijan/kokijan siihen laittamaa jne. jne. (Vaikeita hetteikköjä edessä...)

Kyseessähän on siis Aulikki Oksasen sanoitus Chydeniuksen sävellykseen.
 
Ei se mikään piilogospeli ole (tekijälleen ainakaan, tietääkseni biografinen tausta, josta tässä on varmaan jotain jälkiä, on se, että Oksanen oli kuolettavan rakastunut Mikko Niskaseen; piilogospeliksi tulkitsevalta kuulijalta taas kaipaisin vielä lisäperusteluja, vaikka kyllä jo noissa parissa sinänsä ajatusta oli mielestäni). Romantiikalla ja uskonnolla on noin kokemuksena toki jotain yhteistä.
 
Katsoisin minäkin, että "miten" on leimallisimin kai juuri päivittelyä tai oikeammin ihmettelyä - se minä herää siinä ihmettelemään maailmassa monin aistein kaikkea äärimmäistä (avaruus ja "kirkuvat" tähdet - joita yleensä vain katsotaan!) ja piilossa olevaa (vyöryvät vedet kallioitten alla) ja paradoksaalista (kaikki ekan säkeistön säkeet oikeastaan, plus viimeisen säkeistön ja viimeisen kertosäkeen julmahkot asiat/pehmeä käsi -kontrasti). Ja kuinka paljon elämää ja aikaa mahtuukaan tuohon "pilvien sateet jähmettyvät kiveksi"!
 
Toi on myös jännä, että siihen kahdenkeskiseen rakkauteen mahtuu myös itkevät lapset maailman rannoilla. Ei nykyään. Ehkä se tuo julki koettua ristiriitaa siitä, että rakastaa ja on onnellinen vaikka maailma on tuskaa täynnä?
 
Johon myös tuo "yö painaa päähäni pimeän seppeleen" viittaa? Onko niin, että sitä minää siis masentaa: maailman pahuus painaa ja uhkaa jollain tavalla jopa estää rakastamasta "sinua"? No, tässä tulee tietysti tää, että jos sen kääntää noin yksinkertaisesti arkikielelle, niin se kuulostaa banaalilta. Mutta siinä se onkin se runon voima, että sanotaan tunnistettava asia tuoreella ja moniselitteisellä tavalla.
 
EDIT: Tai kun katsoin vielä Gospelströmin alkuperäistä kysymystä, niin voi sen kai ajatella yhtäaikaisesti myös niin, että siihen tulee perään "siten... sinua rakastan".

Kyseessähän on siis Aulikki Oksasen sanoitus Chydeniuksen sävellykseen.
 
Ei se mikään piilogospeli ole (tekijälleen ainakaan, tietääkseni biografinen tausta, josta tässä on varmaan jotain jälkiä, on se, että Oksanen oli kuolettavan rakastunut Mikko Niskaseen; piilogospeliksi tulkitsevalta kuulijalta taas kaipaisin vielä lisäperusteluja, vaikka kyllä jo noissa parissa sinänsä ajatusta oli mielestäni). Romantiikalla ja uskonnolla on noin kokemuksena toki jotain yhteistä.
 
Katsoisin minäkin, että "miten" on leimallisimin kai juuri päivittelyä tai oikeammin ihmettelyä - se minä herää siinä ihmettelemään maailmassa monin aistein kaikkea äärimmäistä (avaruus ja "kirkuvat" tähdet - joita yleensä vain katsotaan!) ja piilossa olevaa (vyöryvät vedet kallioitten alla) ja paradoksaalista (kaikki ekan säkeistön säkeet oikeastaan, plus viimeisen säkeistön ja viimeisen kertosäkeen julmahkot asiat/pehmeä käsi -kontrasti). Ja kuinka paljon elämää ja aikaa mahtuukaan tuohon "pilvien sateet jähmettyvät kiveksi"!
 
Toi on myös jännä, että siihen kahdenkeskiseen rakkauteen mahtuu myös itkevät lapset maailman rannoilla. Ei nykyään. Ehkä se tuo julki koettua ristiriitaa siitä, että rakastaa ja on onnellinen vaikka maailma on tuskaa täynnä?
 
Johon myös tuo "yö painaa päähäni pimeän seppeleen" viittaa? Onko niin, että sitä minää siis masentaa: maailman pahuus painaa ja uhkaa jollain tavalla jopa estää rakastamasta "sinua"? No, tässä tulee tietysti tää, että jos sen kääntää noin yksinkertaisesti arkikielelle, niin se kuulostaa banaalilta. Mutta siinä se onkin se runon voima, että sanotaan tunnistettava asia tuoreella ja moniselitteisellä tavalla.
 
EDIT: Tai kun katsoin vielä Gospelströmin alkuperäistä kysymystä, niin voi sen kai ajatella yhtäaikaisesti myös niin, että siihen tulee perään "siten... sinua rakastan".
 
pidin sun tulkinnastasi, toi tuntuu järkeenkäyvältä.
 
Tuskin tää biisi kyllä on mikään piilo-gospel, koska eikös aulikki oksanen pyöriny jotenki agit propin kanssa, ja eikös ne ollu kaikki melko ateisteja?

pidin sun tulkinnastasi, toi tuntuu järkeenkäyvältä.
 
Tuskin tää biisi kyllä on mikään piilo-gospel, koska eikös aulikki oksanen pyöriny jotenki agit propin kanssa, ja eikös ne ollu kaikki melko ateisteja?
 
Mukava kuulla. Joo vasemmistolaiseen laululiikkeeseenhän sekä Chydenius että Oksanen kuului, ja koti/uskonto/isänmaa-ideologia sai kyytiä. Noista ajoista (ja muistakin) kerrotaan Oksasen hienossa sarjakuvamaisessa kirjassa Piispa Henrikin sormi ja muita katkelmia.