Aihe: Musta ruusu 1 | |
|---|---|
 Cmoon15.09.2007 23:52:28 | |
Verse1 -- valheeseen joutumisen sietämätön keveys ei näy vastapuolen silmissä vaan elämänkaaren kehys se muistuttaa totuuden piirteistä tuhansista kiteistä, pelastusliiveistä joita et tuu koskaan päälles saamaan et pysty vastaamaan jatkamaan, käsiäs kukkaruukun vedes kastamaan ei vieläkään vastausta susta ulos kasvamaan vastaa vaan, sul on mieles kuitenkin ne kaks sanaa Vanhus sanoisi: "Siunausta vaille, kiusaus päässä paise, tyhjää potkaise eli putkesi katkaise, Eivät synnit meitä sokaise vaan yhdistää Ja eivät suuret sanat tekemätöntä pyhitä Eikä menetettyä hyvitä ellei edes yritä, Jos ei, niin huomaa sitten mitä täältä puuttuu" Ei vieläkään vastausta, susta kasvava tuska elättää mun sisälläni kasvavaa mustaa ruusuu ---2x: Ja minussa kiinni on myös elämämme Vaikkois väkijoukku niin ei huudeta yhteen ääneen Eikä puhalleta samaa hiiltä Joka punan päälle leijuu Joka ei anna mustan ruusun kiiltää --- Verse 2 --- Musta ruusu kasvattaa sisälläni oksiaan Tunnen ne juuret mitkä tekis mieli ulos oksentaa Mut pala juuttuu kurkkuun ja vaikka tulee silmistä niin silti pitää hymy huulille pinnistää Ne kaks lohduttamas toisiaan jonkun mielest tautista Yksin avuttomana, se on niin vitun kaunista Ne sanoo , hyväksyy , mut silti ei oo sitä mieltä Aina poikkeavuudet raivattuna poissa tieltä ja lohduttomat kietoutuneet niinku ankeriaat meres hakee tukee voimaa toisistaan kaikkien muiden edes Silmistä heijastuu peilikuva kirkkaana mielikuvat vilkkaana , suusta suuhun tilkkana Kauhistusta taputusta, dramatisoin liikaa, tätä, ei enää läpimätää, vai ehkä mun päässä viiraa silti aamu aamulta alkaa ruusu takaisin väriänsä saada joskus vielä loistaa punaisena taikka niinkuin avohaava ---2x: Ja minussa kiinni on myös elämämme Vaikkois väkijoukku niin ei huudeta yhteen ääneen Eikä puhalleta samaa hiiltä Joka punan päälle leijuu Joka ei anna mustan ruusun kiiltää --- Verse 3 --- Valheeseen joutumisen sietämätön keveys on muuttunut raskaaksi, suurentunut leveys saatiin ahtaaksi, mutta täyttääkö se ihmistä Luontopolku on kivistä ja ylhäällä on pilvistä mut näkyy silti puiden välistä aurinko jopa silloin ku asiat on lähtemässä käsistä Ehkä käsissä, on viel haulikko Ehkä joskus mä vielä uskallan tulla ulos tästä säkistä Ehkä ne pitäis meitä näytillä häkissä Ja ne katsoo, ja me uskotaan Kaikki ne sanat joit ei pysty sanomaan en ala anomaan, sillä tää on tasaväkistä Vaikka heittäis vastatuulta ni on paras olla hiljaa Sillä mielipiteethän voi muuttuu äkisti Me ollaan synnytty tälläsiksi ihmisiksi, sä kysyt miksi, mun vastaus on "siksi" | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)