Halusin tehä piisin tuttavalleni jonka näin tekevän itse murhan. Satuin sattumalta paikalle, enkä kerennyt tehdä mitään. Hän oli vasta neljätoista vuotias ja se kosketti monia meidän koulusta. Ei sais selitellä alkuun mutta selittelimpäs silti.
Neljätoista askelta
Kävelen pellolla, neljätoista askelta
ja käyn siihen makaamaan.
Ylhäällä nään taivaan joka
tummaa merta heijastaa.
Siel puoli kuunkin pilvet puolittaa
neljätoista askelta vasempaan
enkä kuuta erotakkaan.
Neljätoista askelta taivaaseen,
toiset kiitää etelään
toiset jää kotiin pohjolaan
ja joku liitä suoraan valoon.
Neljätoista askelta lyhyt matka on,
mut heikolle liian pitkä heikolle kulkemaan
Neljätoista askelta taivaaseen,
sieltä viel pari aurinkoon,
valoon ikuiseen.
Jään pellolle nukkumaan,
kun väsymys valtaa pään.
Kun silmät aukaisen,
aurinko nousee ja sun
hymys sieltä nään.
Sun matka oli liian raskas,
Olit heikko sitä kulkemaan,
Joten lähdit paikkaan parempaan
Neljätoista askelta taivaaseen.
Toiset joutuu alamäkeen ikuiseen,
eikä pääse pilvilinnaan kultaiseen.
Toiset liitää etelään, toiset
jää pohjolaan.
Ja joku liitää valoon ilman ystävää.
Tää yksin jäi.
Pahoittelen monia kirjoitus ja kielioppi virheitä.
Kommenttia? Sanokaa vain vapaasti mielipiteenne. |
pester
