Lyriikka ›

ajattelin vain postata jotain mitä tänään tuli päähän..
 
Kuljen mieleni aavikolla
kantaen veistä kädessäni
etsiessäni omaa sieluani
jotta shen sen voisin syöstä
sen raastaa tuhansiin
ja taas tuhansiin pieniin osiin
joista se ei enää
voisi kasvaa takaisin
silloin ehkä voisin
matkata elämäni läpi
tyhjänä kuorena
mihin ei mikään koskisi
ei mistään mitään tuntisi
mutta koskaan en sitä löydä
joten tyydyn lihaani
 
10.11.2007 -TS-
 
En osaa unohtaa
en lakata kaipaamasta
miettimästä mitä jäi sanomatta
suru ei vähene
ei muuta muotoaan
hetkeksi se siirtyy taka-alalle
vain odottamaan
mutta olen niin vahvasti
uskotellut itselleni
että ei minun maailmassani
ole sijaa kyynelille
joten suru vain kalvaa sydäntäni
näkymättä vieraille
 
10.11.2007 -TS-
 
Silloin kun kaupunki nukkuu
minä valvon
miettien maailmaa
pohtien mikä olisi toisin
jos jakaisin sen muiden kanssa
siinä on vain yksi ongelma
jakaessa täytyisi olla jotain jota antaa
ja minulla ei ole
mitään annettavaa
vain tuhkaa ja tomua
kuunvalossa
 
10.11.2007 -TS-
 
Eilen taas erehdyin
lähtemään ulos
tapaamaan ihmisiä
tuttuja, tuntemattomia
ei kestänyt kauaa
kun aloin pelkäämään
hakemaan tietä pakoon
tuntien oloni ulkopuoliseksi
sopimattomaksi palaksi
elämän pelissä
ei siellä vieläkään
ole paikkaa minulla
 
10.11.2007 -TS-
 
Kuulen kuiskauksia tuulessa
puhetta sateen laulussa
ne antavat minun unohtaa
sen pilkkaavan äänen sielussani
joka kertoo, kuinka turhaa on olla olemassa
sillä ei minulla ole arvoa
pieni pimeä tähti
joka ei valaise edes itseään
vuodatta veriset kyyneleensä
synkässä yössä
muiden äänten hiljettyä
 
10.11.2007 -TS-
 
Hymyilen tietämättä miksi
kasvoni vain muodostavat
tuon kuvion minkä arvelen
tarkoittavan sitä että kaikki on kunnossa
mitään todellista tunnetta
se ei kuvasta
sen on vain tarkoitus peittää
naamion lailla alleen se
mitä todella tunnen, ajattelen
ehkä se on väärin
voisi kait olla parempi
jos voisin aidosti olla
sitä mitä olen
mutta näin pitkän ajan jälkeen
naamion takana asuttuani
ei enää tiedä
miten sen voisi riisua
 
10.11.2007 -TS-
 
Yhä useammin nykyisin
huomaan ajattelevani
miltä tuntuu se hetki
kun sieluni erkanee ruumiistaa
pakenee viilletyistä valtimoista
riemuiten takaisin tyhjyyteen
kuoleman suloiseen unohdukseen
vapaana runnellusta ruumiista
vajavaisen mielen painosta
se voi lentää
jättää taakseen tämä maailma
josta ei enään tunnu
löytyvän toivoa
 
10.11.2007 -TS-