Lyriikka ›

vesi valuu viemäristä
alakertaan naapurin,
on sillä jäänyt hella päälle,
sammuneena varmaankin,
näkee unta miehestänsä
ajan jättäneestä ja
joku toinen talon varjossa
takoo ulko-ovea..
 
kolmas katsoo kuuta
miettii, kaikki on vain valhetta,
ettei ole kuussa käyty,
neljäs naisen vaatetta,
sovittaa salaa kotonaan,
on vaimo mennyt kapakkaan,
minä pesen kädet, kasvoni,
mihin kauneus katosi-
 
(kenet sinä näit)
 
katson,
hiljaa,
kuiskaan,
vaikka väkisin!
Olen yksi-näistä
vaikka tukehtuisin tarinoihin
toisten,
tiellä,
kulkea
omia polkujaan,
tiedät se sattuu-
se on aina yhtä - yhtä vaikeaa
 
yksi seisoo terminaalissa,
lento ei laskeudukkaan,
jäänyt rakas ystävä, pois
kanssa toisten kahdenkymmenen,
eikä seitsemännen lapsen
ole sen helpompaa,
juosta läpi pihan karkuun
juopunutta sisartaan
 
kuka vei sen auton, joka huolto
keikkaa varten laitettiin,
sivuun tien reunaan, sen jarrut kun
ei ottaneetkaan kii
sitä kuskia maasta kaivaa yhtä
nuori mies, kuin uhri on-
olet aika julma jatkuvuus-
sinun tähtesi- kuoltava on
 
(kenet sinä näit )
 
katson,
hiljaa,
kuiskaan,
vaikka väkisin!
Olen yksi-näistä
vaikka tukehtuisin tarinoihin
toisten,
tiellä,
kulkea
omia polkujaan,
tiedät se sattuu-
se on aina yhtä - yhtä vaikeaa
 
katsot,
hiljaa,
kenet sinä näit! Jatkuvuus!
Vaikka väkisin-
Revit irti toisten tieltä!
 
Sinun tähtesi kuoltava on-
kenet sinä näit..kuka onneton-
on sinun tähtesi- tänään - vain sinun tähtesi