En yleensä laita tänne tekstejä, mutta tässä on jotain vikaa, enkä sitä itse osaa korjata. Idea kuitenkin tuntuisi olevan suhteellisen ok, joten en tahtoisi haudata sitä vielä. Kritiikki ja parannusehdotukset ovat toivottuja.
Näitä katuja vaeltaa
ihminen pieni peloissaan
rakkaudesta ruikuttaa
kai sekin haluaa
Olo on aivan mahtava
ei tarvi enää stressata
ei tarvii öitä valvoa
aivosolun kuollessa
Aivosolun kuollessa
on sielu kauniimpi ruumista
aivosolun kuollessa
on kaikki helpompaa
Aina samaa tarinaa
joudumme taasen kertomaan
voin vain taudista varoittaa
vielä on aikaa, paetkaa
En voi muuta ajatella
täytät mieleni kokonaan
tuun hulluksi rakkaudesta
aivosolun kuollessa
Aivosolun kuollessa
on sielu kauniimpi ruumista
aivosolun kuollessa
on kaikki helpompaa
Tahdon sieniä kasoittain
tai mitä vaan pää sekaisin
ehkä näin voin sinut unohtaa
vaikkei se voi mua pelastaa
Unohdus vain väliaikainen
palaat mieleeni uudelleen
pää sekoaa jollen sua saa
aivosolun kuollessa
Aivosolun kuollessa
on sielu kauniimpi ruumista
aivosolun kuollessa
on kaikki helpompaa Mulla on hieno (ja kallis) kitara! |
777
