Aihe: Kukaksi
1
oo-p
20.12.2007 15:47:55
 
 
Vähän samaa tunnelmaa kuin tuossa Vainaa-tekstissä. En tiedä mikä kaihokausi minulla on menossa, mutta tällainen biisi syntyi, ikäänkuin vahingossa. Pienen hiomisen jälkeen tulos on seuraavanlainen itkuntiristys:
 
Kukaksi
 
Vain valotäpliä,
hohtavina pisteinä
kaupunki hehkuu takanani
Kaukana horisontissa
valot palavat kylminä
 
Vakavana kaukaa minä katson
yöstä jonne ei näe
alta katuvalojen
kerrostalojen katveesta
 
Ensimmäistä kertaa näen kuun
Ensimmäistä kertaa tähdet
Ei edessä harsoa harmaata
Pakokaasun, savun sakeaa
 
Ensimmäistä kertaa lähden
näin kaukana en koskaan
ole käynyt aiemmin, tätä maata
en ole koskaan koskenut
 
jota vihreä peittää, nurmikenttä
Eikä asvaltin pisaraakaan
Ja outo tunne kun saa
ensimmäistä kertaa hengittää yskimättä
 
Jättänyt olen kodin, löytänyt uuden
Enkä kadu hetkeäkään
Vasta nyt saan tuntea, miltä tuntuu
kun ei tunne ikävää
 
Täällä kasvaa muukin kuin suru
Täällä itku ei silmää kirvele
Täällä kaunis on katsella perhosten tanssia
Kaunis on kukaksi kasvaa
 
Täällä kaunis on kuunnella lintujen laulua
Kaunis on kukaksi kasvaa
Sade on raikas, tuuli puhdas
Täällä kaunis on kukaksi kasvaa
Terve, ja kiitos kaloista! ..Delay, missä viivyt?!
oo-p
23.12.2007 21:00:13
 
 
nooh, heittäkäähän jottai kommenttia. ..vai onko hiljaisuus joku merkki siitä, ettei kannata laittaa näitä tekstejä tänne?
Terve, ja kiitos kaloista! ..Delay, missä viivyt?!
tatta
27.12.2007 15:36:25
 
 
Täällä kaunis on kuunnella lintujen laulua
Kaunis on kukaksi kasvaa
Sade on raikas, tuuli puhdas
Täällä kaunis on kukaksi kasvaa

 
Kuin helpotuksen kuolemasta saanut vainaja kertoisi miltä tuntuu, kun viimein on päässyt haudan lepoon...koskettavaa...
Ja vaikka kaikki kertomuksemme tuonpuoleisesta ovatkin vain romantisoitua kerrontaa, tämä oli silti jotenkin kaunista, ei ainaisia helvetin tulia :)
Hienoa-
Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not! Jos elämää seuraa kuolema... on väistämätöntä, että me molemmat olemme yhtä aikaa perillä....
oo-p
27.12.2007 15:51:06
 
 
Kuin helpotuksen kuolemasta saanut vainaja kertoisi miltä tuntuu, kun viimein on päässyt haudan lepoon...koskettavaa...
Ja vaikka kaikki kertomuksemme tuonpuoleisesta ovatkin vain romantisoitua kerrontaa, tämä oli silti jotenkin kaunista, ei ainaisia helvetin tulia :)
Hienoa-

 
Nöyrimmät kiitokset.
Terve, ja kiitos kaloista! ..Delay, missä viivyt?!
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)