Lyriikka ›

Itellä on vähän hakuses tää sanottaminen ku vasta pari laulua tehny ja molemmat tarinoita jostain ihmisestä. Miten ite teette? Tarvisin neuvoa kun seuraavasta sanoituksesta en haluaisi tulevan mikään kertomus jostain tyypistä.
Ja mistä saatte aiheenne? Miten alatte kehittää ideaanne, mitkä ovat ne niksit?
 
Tekstistä tuli aika lyhyt, mutta kiitos vastanneille sitten.

Itellä on vähän hakuses tää sanottaminen ku vasta pari laulua tehny ja molemmat tarinoita jostain ihmisestä. Miten ite teette? Tarvisin neuvoa kun seuraavasta sanoituksesta en haluaisi tulevan mikään kertomus jostain tyypistä.
Ja mistä saatte aiheenne? Miten alatte kehittää ideaanne, mitkä ovat ne niksit?
 
Tekstistä tuli aika lyhyt, mutta kiitos vastanneille sitten.
 
En tiedä onko tästä sulle mitään hyötyä, mutta väittäisin, että tekstin tekoa on aikasta turha kenellekään opettaa. Mielestäni tärkeintä on, että siitä löytyy sisältöä ja jotakin omaperäistä. Toki joitakin sääntöjä ja yleisimpiä tapoja/rakenteita lyriikan tekoon on. Niitä voi opiskella vaikka Heikki Salon kirjasta (en muista opuksen nimeä). Mutta pelkkä "teorian" osaaminen on melko kolkkoa ilman oikeeta sanottavaa.
 
Jokaisella sanoittajalla on varmaan oma tyyli löytää ja kehittää ideoita. Ja se tyyli pitäis vaan jokaisen itse löytää. Itsellä tuo menee jotenkin niin, että mielessä alkaa pyöriä lause tai pari (idea esim. lehden otsikosta), josta sitten lavenee joko yhdellä istumalla tai vuoden kuluttua kokonainen biisi. Hyvin usein myös käy niin, että vasta kun teksti on valmis, tiedän mistä siinä kerrotaan. Se on jotenkin mystistä ja samalla ihan hemmetin simppeliä.
 
Muuten, mitä vikaa on kertomuksessa jostakin tyypistä?

Kiitos vastauksesta. muuten, mitä vikaa on kertomus jostain tyypistä? ei kai mitään, mutta tulee aika tylsää hommaa jos aina vaan sama kaava, eli kertomus ihmisestä jne.

Kiitos vastauksesta. ei kai mitään, mutta tulee aika tylsää hommaa jos aina vaan sama kaava, eli kertomus ihmisestä jne.
 
Joo joo mutta tarinoita on niin monta kun on ihmistä. Eli pelkästään suomalaisista voit kirjoittaa rapiat 5 milj. tekstiä. Kun saat ne tehtyä voit siirtyä vaikka ruotsalaisiin (no ei sentään). Mutta oikeesti kysymys on enemmänkin siitä miten aihetta käsittelee kuin itse aiheesta. Kuuntelepa vaikka Zen Cafen Putron tekstejä. Niissä kerrotaan aika usein just jostakin ihmisestä.... jolla yleensä tosin ei mee kovin hyvin. Eli draamaa pitää olla, kunhan ei mee Joutsenlauluksi ;)

Lyriikkaa voi kirjoittaa monenlaista: kertovaa, kuvailevaa, psykedeelistä yms. Fiilispohjalta ja oman kirjoitustaidon mukaan tuo melkein tulee.
Omat tekstit tulee lähinnä pienistä ideanpätkistä, joita kirjoitan paperille ylös, ja sitten joskus katselen että saisiko niistä biisiä kasaan.
Toisinaan taas tulee täysin fiilispohjalta kirjoitettua sanoitukset. Oma tyylini ei ole niinkään kertova, vaan enemmänkin "tilannetta tarkkaileva"... vaikea selittää...
Omissa sanoituksissa sävy ei yleensä ainakaan mikään kauhean positiivinen ole.

Itselläni nuo kaikki lyriikat tuppaavat olemaan reggae-sanoituksia. Ideat tulevat mistä sattuu, mutta sen täytyy olla omasta mielestäni tärkeää tai muuten kirjoittamisen arvoista. Oma kirjoittamiseni on hyvin fiilispohjaista, koska haluan tekstistä itseni näköisen. Tämän fiilispohjan takia idea usein muhii päässä pitkiäkin aikoja ennenkuin se on valmis kirjoitettavaksi. Idea voi syntyä vaikka kaupungilla kävellessä, mutta kuluu kaksi viikkoa ennen kirjoittamisen aloitusta, koska tänä aikana se idea hioutuu päässä. Sitten yhdessä illassa voi joskus tulla kaksikin sanoitusta...
 
Usein (lähes aina) itselläni syntyy ensimmäisenä kertosäe. Kun se on omasta mielestäni tarttuva alan suunnitella kappaleeseen säkeistöjä. Tuo kertosäe määrää hyvin pitkälti sanoituksen suunnan ja tyylin. Ehkä hieman outoon tyyliin, mietin säkeistöä joskus molemmista päistä yhtä aikaa. Säkeistön aloitus ja lopetus ovat mielestäni yhtä tärkeitä (voin käyttää paljon aikaa hyvään lopetukseen). Säkeistö muodostuu siis itselläni usein järjestyksessä, alku, loppu, sitten teksti menee alusta tähän jo keksittyyn loppuun. Omalla kohdallani tämä toimintatapa vaatii jo melko selkeää kuvaa tulevasta kappaleesta. Toinen tapani on rakentaa säkeistö alusta edeten koko ajan loppua kohti. Tällöin suunnitelma ei ole vielä aivan niin selkeä kuin edellisessä tavassa.
 
Tärkeää itselleni on, että kappaleissa olisi jotain sanomaa. Oli kappaleen tyyli mikä tahansa, kertova, kuvaileva, etc. se tarvitsee hyvän ytimen, jonka ympärille on mahdollista rakentaa kiinnostava teksti.

Aika pitkälti sanoitukseni ovat tarinoita henkilöistä tilanteissa, jotka ovat heille outoja. Yksi kappale kertoo laitapuolenkulkijasta vedenpaisumuksen tultua, toinen taas spontaanista rakastumisesta kidnappaustilanteessa. En juurikaan tietoisesti lähde kirjoittamaan tarinaa, vaan se vain pälkähtää päähän ja yleisesti se löytää itse muotonsa joka on sitten tuo tarina. Kai se sitten on minulle luontevin kerrontatapa.
 
Tämän vuoksi biiseistä tulee myös välillä pitkähköjä. vaikka viime aikoina olen yrittänyt tiivistää jutut verse-chorus-verse -muotoon. No, häpeilemättömän tarttuvilla kertseillä saa onneksi paljon anteeksi. :)

Viikon vanha ketju... Oh well, what the hell.
 
Ennen sanoitukseni tulivat milloin mistäkin: oli viinan juontia, ydintuhoa, zombeja... Kaikkea hienoa :)
Nykyään sitten tulee kirjoitettua pääasiassa omasta elämästä ja lähelläni olevista ihmisistä... Niin, ja uskonnosta myös.
 
Edit: Ideathan mulle kyllä yleensä sitten tulee vähän niinkuin out-of-nowhere: Yht'äkkiä vaan iskee joku tekstinpätkä päähän ja siitä sitten yritän saada jotain aikaiseksi.

Itselleni sanoitusideat aina putkahtelevat säännöllisesti esille silloin tällöin. Välillä saattaa mennä esim. kuukausia, ettei mitään tule vaikka kuinka yrittäisi - juuri tälläkin hetkellä on sellainen kausi meneillään. Ja toisaalta sitten taas yhdessä yössä saattaa putkahtaa monta hienoa sanoitusaihiota kerralla oleviksi. Tekstit ylipäätään tulevat aina silloin, kun ovat tullakseen.
 
Omiin sanoituksiini olen valtavasti ammentanut aikaisemmin enimmin osin suomalaisesta kansanrunoudesta, mutta sittemmin olen löytänyt vielä kovempiakin juttuja mm. suomalais-ugrilaisisten kielisukulaistemme tarustoista ja historiasta. Eli sieltä löytyy luomiskertomuksia, syntysanoja, loitsuja, rakkauslauluja ja lähes kaikkea mahdollista sellaista, mitä kautta metsästäjä-keräilijäkulttuurissa elävä saattaa maailmaansa hahmottaa. Tietysti omien kieliopintojeni kautta saan aina hienoja ideoita, esim. joku mieleenjäävä säe tulee jostain vanhasta sanasta mieleen jne. Myös omasta elämästäni olen tehnyt sanoituksia, ne saa melkoisen hyvin naitettua kiinni tuohon samaiseen kansanperinnekontekstiin.
 
Nyttemmin ovat viimeaikaisimmat tekstini saaneet uutta syvyyttä olemalla hieman abstraktimpia ja rönsyilevimpiä kuin aikaisemmin. En enää kirjoita aina puhtaassa nelipolvitrokeemitassa, vaan välillä oion mutkia suoriksi kädellä kovallakin. Pari uutta tekstiä ovatkin aikans happokamaa, vaikkakaan mitään vääriä sieniä en olekaan syönyt, heh.. :D Nyt tulee monisyisempää ja enemmän kielikuviin verhotumpaa kamaa kuin aikaisemmin ja se hieman vaikuttaa kyllä musiikkiinkin. Luonnollista kehitystä ja uusien asioiden tutkimista ja oivaltamista, yhtä kaikki - kuten elämä yleensäkin.

Yleensä kirjoitan sanoituksia omasta ympäristöstäni, eivätkä aiheet ole aina niitä iloisimpia. On jotenkin hankalaa kirjoittaa sanoja mukavista asioista. Usein lyriikkani ovat semmoista perusangstia mm. turhautuneisuudesta, mutta pyrin tuomaan mukaan symboliikkaa, että niissä olisi edes vähän semmoista omaperäistä maustetta. Välillä sanat ovat pelkkää tajunnanvirtaa.
 
Pitää kuitenkin myöntää, että joskus on mukava kirjoittaa ihan täyttä fiktiota, itse asiassa minulla on menossa sanoitusprojekti, joka on silkkaa sci-fiä. Sitten olen myös ammentanut sanoituksiin Silmarillionista, joskus nimittäin olisi haaveena tehdä suuri musiikkieepos, joka pohjautuu siihen teokseen. Se on kuitenkin ihan utopiaa vielä.

Itse tykkään käyttää symboliikkaa paljonkin. Usein jonkun jännän tapahtuman tai fiiliksen jälkeen etsin jotain joka symboloi tunnetta/tapahtumaa/asiaa. Kirjoitan lähes kaikesta mitä havaitsen maailmassa, ja niitä sitten kääntelen.
 
Rustaan myös joitain ajatuksia ja mietteitä ylös ja teen niistä lyriikoita.

Oma tyyli löytyy sanoittamalla. Itse tein nuorempana lukuisia tekstejä, joiden tyylilaji vaihteli. Ja oikeastaan kaikki niistä olivat silkkaa roskaa. En kommentoi nykyisiä tuotoksiani, koska olen siihen hyvinkin jäävi, mutta sanotaan näin, että huomattavasti tyytyväisempi olen niihin verrattuna vanhoihin.
 
Itse käytän symboliikkaa, kielellä leikkimistä ja epäsuoraa kerrontaa. Riimitykset olen paikoin hylännyt kokonaan ja kliseitä pyrin ehdottomasti välttämään. Siinä se pitkälti on.
 
EDIT: Ja ideoita kypsyttelen päässäni joskus pitkäänkin. Teksti syntyy sitten kun sen aika on.

Ookke, kiitoksia. Yritän tässä lähipäivinä saada tänne sanoituksen.. Katsotaan millanen tulee..

Yleensä tulee vaan joku lyriikan pätkä mieleen jostain alitajunnan syövereistä ja siitä sitten pikkuhiljaa alan työstämään. Parin ensimmäisen säkeen jälkeen yleensä alkaa jo hahmottamaan mistä tämä kyseinen teksti oikein kertoo. Läheisistä ihmisistä yleensä, omista asioista, lähinnä elämän huonommista puolista ja ongelmista. Niinku joku tuossa yllä sanoi, on hankala kirjoittaa hyvistä asioista.

Kerran tein sanat yhteen biisiin joka kertoi yläasteen äidinkielen lehtoristamme.
 
Ko. opettaja jaksoi paasata tutun kuivakkaan tyyliinsä Kalevalasta ja Väinämöisestä joka perkeleen tunnilla.
 
Kappaleen nimi oli "Hanna-Leena", ja se julkisesti esitettiin tasan kerran.

Itellä on vähän hakuses tää sanottaminen ku vasta pari laulua tehny ja molemmat tarinoita jostain ihmisestä. Miten ite teette? Tarvisin neuvoa kun seuraavasta sanoituksesta en haluaisi tulevan mikään kertomus jostain tyypistä.
Ja mistä saatte aiheenne? Miten alatte kehittää ideaanne, mitkä ovat ne niksit?
 
Tekstistä tuli aika lyhyt, mutta kiitos vastanneille sitten.
 
Kirjoita mitä mieleen juolahtaa, pistä paperit piiloon määräämättömäksi ajaksi ja ota esiin kun siltä tuntuu, sanoituksia voi muutella aina siihen asti kun biisistä tulee megahitti ja kaikki osaavat sanat ulkoa :)
Itse pyrin välttämään kertomuksia, ihan vain siksi että se ei ole minun juttuni. En tiedä onko siihen mitään niksejä olemassa mutta jos esimerkiksi saat idean tehdä sanoituksen kauppareissusta niin voisit ehkä jättää tarinan alun ja lopun pois ja kertoa tilanteesta jossa olet kassalla ja huomaat unohtaneesi kukkaron kotiin. Mitä mielessä liikkuu jne. Ja päähenkilöksi minä, sinä tai hän.
 

 
Oma tyyli löytyy sanoittamalla. Itse tein nuorempana lukuisia tekstejä, joiden tyylilaji vaihteli. Ja oikeastaan kaikki niistä olivat silkkaa roskaa. En kommentoi nykyisiä tuotoksiani, koska olen siihen hyvinkin jäävi, mutta sanotaan näin, että huomattavasti tyytyväisempi olen niihin verrattuna vanhoihin.
 
Itse käytän symboliikkaa, kielellä leikkimistä ja epäsuoraa kerrontaa. Riimitykset olen paikoin hylännyt kokonaan ja kliseitä pyrin ehdottomasti välttämään. Siinä se pitkälti on.
 
EDIT: Ja ideoita kypsyttelen päässäni joskus pitkäänkin. Teksti syntyy sitten kun sen aika on.
 
Tuo on ihan kuin omasta kynäs...näppiksestä. Kauppareissubiisissä ei tarvitse edes mainita että olet kaupan kassalla. Kerro vaan miltä tuntuu, miten muut tuijottavat, lisää vähän dramatiikkaa ja anna kuuntelijan käyttää mielikuvitusta. Ja kas, yhtäkkiä biisi kertookin suuresta ahdistuksesta ja hädästä, päähenkilön puuttuessa kokonaan.

Itellä on vähän hakuses tää sanottaminen ku vasta pari laulua tehny ja molemmat tarinoita jostain ihmisestä. Miten ite teette? Tarvisin neuvoa kun seuraavasta sanoituksesta en haluaisi tulevan mikään kertomus jostain tyypistä.
Ja mistä saatte aiheenne? Miten alatte kehittää ideaanne, mitkä ovat ne niksit?
 
Tekstistä tuli aika lyhyt, mutta kiitos vastanneille sitten.
 
Lähinnä kirjoittelen asioista mitkä ottaa päähän(lue. vittuttaa) ja tarinaa olisi vaikka maailmanloppuun. Nyt on vaan sellainen tilanne, että en juurikaan tee sanoja, koska laulaja haluaa tehdä itse, vaikka ei koskaan saa mitään aikaiseksi kuin pakosta 5min ennen nauhoituksia. Eli tossa ois yks laulunaihe lisää=) Ei noita sanoituksia kannatta liikaa kelata, kirjoittaa mitä mieleen tulee--> heittää roskiin jos ihan perseestä.

Kirjoita mitä mieleen juolahtaa, pistä paperit piiloon määräämättömäksi ajaksi ja ota esiin kun siltä tuntuu, sanoituksia voi muutella aina siihen asti kun biisistä tulee megahitti ja kaikki osaavat sanat ulkoa :)
Itse pyrin välttämään kertomuksia, ihan vain siksi että se ei ole minun juttuni. En tiedä onko siihen mitään niksejä olemassa mutta jos esimerkiksi saat idean tehdä sanoituksen kauppareissusta niin voisit ehkä jättää tarinan alun ja lopun pois ja kertoa tilanteesta jossa olet kassalla ja huomaat unohtaneesi kukkaron kotiin. Mitä mielessä liikkuu jne. Ja päähenkilöksi minä, sinä tai hän.
 

 

 
Tuo on ihan kuin omasta kynäs...näppiksestä. Kauppareissubiisissä ei tarvitse edes mainita että olet kaupan kassalla. Kerro vaan miltä tuntuu, miten muut tuijottavat, lisää vähän dramatiikkaa ja anna kuuntelijan käyttää mielikuvitusta. Ja kas, yhtäkkiä biisi kertookin suuresta ahdistuksesta ja hädästä, päähenkilön puuttuessa kokonaan.
 

 
Tämä teksti auttoi paljon. Ei olis jotain esimerkki sanoitusta?

Kirjoitan sitä miltä tuntuu, nyt on päällä vähän ankeampi kausi, kesällä kirjoitin lähinnä rakkaudesta. ...Ympäristö vaikuttaa paljon teksteihini.
 
En juuri koskaan tiedä etukäteen mitä paperille tulee..
 
Aika paljonhan noita minun lyriikoitani täältä löytyy, suurin osa tosin on biisejä joita en ole bändille asti vienyt..
 
Laitan muutaman linkin, lukekaa ja kommentoikaa jos kiinnostaa:
 
Aavikon vettä, melko uusi ja vielä keskeneräinen(?) teksti. Tarinan pitäisi olla aika selvä:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=19&t=154121
 
Huoneessa, jo valmiiksi biisiksi sovitettu kappale. Kuten moni muukin biisini, kertoo sekoamisesta:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=19&t=154119
 
Lähtevät, valmis biisi myös. Melko ikävä tarina, mutta ei mitään kajaaliangstia:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … sts.php?c=19&t=151945&co=30
 
Johdot, taas melkoisen synkkää meisinkiä:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … sts.php?c=19&t=149767&co=60
 
Loppuun ajetuista, takaa-ajotarina. Tästä pidän itse:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … sts.php?c=19&t=149439&co=90
 
Lasisade, näennäisen synkkä tarina tapaturmasta, valmis biisi:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ts.php?c=19&t=135526&co=120
 
Syliblues, aika henkilökohtainen ja vaikea teksti (minulle siis).
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ts.php?c=19&t=142399&co=150
 
Kahdentoista boforin vapaus, tarina tuhoutuvasta vankilasaaresta:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ts.php?c=19&t=145370&co=180
 
Hauta, vanha teksti, mutta joskus tuntuu että ajan(ja henkilö-)kohtaisin kaikista:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … &t=123191&o=0&#p5051361
 
...Siinä muutama esimerkki. Biisit Lasisade ja syliblues löytyvät muuten levyltämme, jos kiinnostaa, niin sen voi tilata minulta.

Ite teen sanotuksia niistä aiheista, jotka jollain tavalla liittyvät omaan elämääni. Sitä vain ekaks kirjottaa paperille jonkun lauseenpätkän, joka koskettaa itseä jollakin tavalla tällä hetkellä ja siitä se teksti lähtee kehittymään ihan mihin suuntaan tahansa. Lopputulos on sitten jotain aivan erilaista mitä alussa kirjoitti. Inspiraatioita voi teksteihin voi syntyä ihan missä vaan. Esim. aamujunassa, oppitunnilla, lenkkipolulla ja ihan vaan sängyssä maatessa on yleensä inspiraatiot iskeneet. Ja muistivihkoa ja kuulakärkikynää kannan mukana aina.
 
Niin ja yleensä englanniksi kirjoitan, koska sehän on rockin äidinkieli.