Lyriikka ›

Eli itse saan ainoastaan lyriikoita tehtyä yöllä, ja silloin niitä tulee ehkä vähän liikaakin.
Päivällä ei vain jostain syystä onnistu.

Eli itse saan ainoastaan lyriikoita tehtyä yöllä, ja silloin niitä tulee ehkä vähän liikaakin.
Päivällä ei vain jostain syystä onnistu.
---------------------------------------------------------------
 
Inspiraatio ei ole lähellekään niin yksiselitteinen asia, kuin hyttysen purema oletettuna Suomen kesänä... :)
 
Mun pitää välillä herätä keskellä yötä, tai valvoa yöstä miltein aamuun ja ihan mihin tahansa aikaan päivisin kantaa paperia ja kynää messissä, kun teksti tai biisi tulee, milloin huvittaa.
Juuri siksi, en koskaan kirjoita mitään väkisin.
 
Sitä ei voi ennustaa. Ne vain tulevat!
 
Ja siksi elämä onkin niin ihmeellisen ihanan vaikeaa.

Itse asiassa, päivisin on ihan helkutin vaikea saada mitään aikaan. Yleensä lyriikallisia ideoita alkaa tulvia päähän myöhäisillasta, jolloin on jo hämärää. Se johtunee todennäkösesti siitä, että en kirjottele mitään kovinkaan iloisia lyriikoita. Se puolestaan johtuu siitä, että en kehtaisi esittää sellaisia julkisesti. Pidän synkästä tunnelmasta niinkin paljon että en koskaan pidä valoja päällä ja kuljen millä tahansa säällä ulkona aurinkolasit päässä, koska silmäni pitävät vähäisestä valosta.

Itse asiassa, päivisin on ihan helkutin vaikea saada mitään aikaan. Yleensä lyriikallisia ideoita alkaa tulvia päähän myöhäisillasta, jolloin on jo hämärää. Se johtunee todennäkösesti siitä, että en kirjottele mitään kovinkaan iloisia lyriikoita. Se puolestaan johtuu siitä, että en kehtaisi esittää sellaisia julkisesti. Pidän synkästä tunnelmasta niinkin paljon että en koskaan pidä valoja päällä ja kuljen millä tahansa säällä ulkona aurinkolasit päässä, koska silmäni pitävät vähäisestä valosta.
 
--------------------------------------
Munkin silmät pitää vähäisestä valosta ja käytän oikeastaan sateenvarjoa vain aurinkoisella säällä etten sokeutuisi. ( ...ja sateen varjolla, voin lähteä ulos ihanaan pimeään...)
 
Sitä on vaan niin vitun etä- ja epäuskottava pimeänlapsi, kun on syntymätautina joutunut kärsimään skandinaavian vaaleudesta siinä määrin, että Tuskassakin mulle vain huudettiin, että "tuo on eksynyt" :)
 
Mun on siis parempi vaan pysyä omissa oloissani ja väkertää niitä biisejä omassa alitajunnassani niin kauan, että ne tulevat tietoisiksi itsestään ja uskaltavat itse lähteä esittämään itseään, minut mukaan ottaen.... :)

Eli itse saan ainoastaan lyriikoita tehtyä yöllä, ja silloin niitä tulee ehkä vähän liikaakin.
Päivällä ei vain jostain syystä onnistu.
 
Yöllähän niitä tehdään kun silloin tulee mietittyä mitä päivällä on tapahtunut... ja siitä syntyy lyriikat.

Yleensä teen iltasin tai yöllä. Aamuisin tulee liian toiveikkaita sanoja, ei sovi mun masentaviin biiseihin :D

Idea tulee yleensä milloin sattuu, mutta tekstiä alan kotona illalla.

Yöllä on eniten aikaa kirjoitella.

Kyllä se on ilta/yö aikaan. Joko yöllä herää tai ei ole vielä nukahtanutkaan.
Miten kornin kuuloista se onkaan, niin luonto monesti inspiroi mua. Ku on jotenki niin hiljasta, että omat ajatukset pääsee jylläämään. Olin tuossa joku aika sitten viikon korvessa ihan vaan kirjottamassa. Saatoin istua tunteja laiturilla ja kirjottaa. Se oli mahtavaa.

Päivisin kirjoitan harvemmin kokonaisia biisejä, mutta kirjoittelen ympäri vuorokauden lauseita/säkeitä ym. muistiinpanoja milloin mihinkin. Usein kännykkään, tai jos tarjolla on paperia, siihen.
 
Joskus tekstiä saattaa tulla vaikka heti aamusta, tai keskellä päivää. Mutta useimmin illalla ennen nukkumaan menoa. Sitten luen myöhemmin kirjoittamani tekstit, yritän saada niistä tolkkua ja jos inspiraatiota löytyy, kirjoitan ne uusiksi ja parantelen yksityiskohtia ja kokonaisuutta.
 
Toisinaan parannellut versiot eivät sisällä alkuperäisestä versiosta juuri mitään, toisinaan muutokset taas ovat hyvin pieniä, tai olemattomia. Jotkut tekstit vaativat lähemmäs kymmenen uudelleen kirjoittamista, jotkut eivät yhtäkään.
 
Mutta inspiraatio on semmoinen juttu, että vasta sen iskettyä pystyn kirjoittamaan. Eli suhteellisen usein. Joskus tosin tulee useiden päivien taukoja, tai sitten kirjoitan paritkin tekstit päivässä. Arkistoin tässä juuri tämän vuotisia tekstejä ja niitä löytyi toista sataa. Aika paljon mielestäni.

Koulussa tunneilla enimmäkseen. Siellä on paljon aikaa ja muistiinpanovälineet aina valmiina.

Koulussa tunneilla enimmäkseen. Siellä on paljon aikaa ja muistiinpanovälineet aina valmiina.
 
Heh, näinpä. Jotkut tylsät tunnit on kuin luotu sanoitusten kirjoitteluun.
 
Myös illalla ja yöllä iskee inspiraatio, kun rupeaa kelailemaan päivän tapahtumia ja niinpäinpois.

Yöllä tulee väkerrettyä kaikenlaista, johtuen varmastikin siitä että eihän se mitään positiivisinta ole. Eikä kyllä maailman parastakaan, siihen pitää "oppia" ja englanninkielen taitoa hioa paljon. Jostain syystä suomenkieliset eivät kuulosta yhtään miltään omiin korviin.
Yöllä saa kuitenkin sitä kaikkein masentavinta ja synkintä.

Melkein ihan milloin vain. Yleensä inspiraation johdattamana, mutta myös ns. työmiesmentaliteetilla syntyy ihan järkeenkäypää lyriikkaa. Välillä tulee käytettyä hieman sumeampaa lähestymistapaa, intuitiomeininkiä. Jännä huomata myöhemmin, että aiemmin hämmentävänä pitämänsä teksti muuttuu ikään kuin lihaksi luiden ympärille. Äh, sori jos meni off-topiciksi. Eli ihan milloin vain.

Yöllä tulee väkerrettyä kaikenlaista, johtuen varmastikin siitä että eihän se mitään positiivisinta ole. Eikä kyllä maailman parastakaan, siihen pitää "oppia" ja englanninkielen taitoa hioa paljon. Jostain syystä suomenkieliset eivät kuulosta yhtään miltään omiin korviin.

 
Jos et vielä ole löytänyt sitä mitä haluat todella sanoa niin suomenkieliset eivät ehkä kuulosta miltään. Kun se löytyy niin voi käydäkin niin, että millään muulla kuin omalla äidinkielellä ei halukaan sanoitella. Jos lyriikat ovat vain musiikin mukana tulevaa välttämätöntä sanahelinää niin sittenhän sillä ei ole väliä.

Melkein poikkeuksetta jokainen teksti on tullut myöhään yöllä, kofeiinilla väsymystä vastaan taistellen. Niissä siis onkin yleensä se hassu piirre, että paljon kirjoitusvirheitä ja jopa ihan vääriä sanoja juurikin sen väsymyksen takia. Ideoita voi keksiä kyllä päivisinkin.

Niin, lomalla tulee päivisin ja muuten useimmiten iltaisin kirjoiteltua. Yöllä väsyttää ettei siitä mitään tule, mitä nyt hätäisesti jotain ennen nukkumaanmenoa jos oikein kova inspiraatio on.