Lyriikka ›

los ballados harpulle ja hanurille. verkkanen tempo jne.
 
täällä soittelen
yksin kuuntelen
sitä samaa taas
aina uudestaan
ihmeen hiljaa
kitarani soi
 
totta puhuen
sulle laulelen
missä oletkaan
kai vielä kohdataan
mielestäni pois
en sua saa
 
vähän soittelen
sitten astelen
baariin olemaan
tai viikoks asumaan
huuhdon sinut
päästä kokonaan
 
totta puhuen
juon sulle oluen
missä oletkaan
kai joskus kohdataan
mielestäni pois
en sua saa
 
kotiin kävelen
sieltä mistä en
tunne sohvaakaan
saati siinä nukkuvaa
näinkö sinut nyt
jo unohdan
 
totta puhuen
vietin yöni miettien
missä oletkaan
kai vielä kohdataan
pois en sua
mielestäni saa
 
täällä soittelen
yksin kuuntelen
sitä samaa taas
aina uudestaan
ihmeen hiljaa
kitarani soi

Riimit osin puoliriimejä ja tautologisia, mutta hienosäätämällä toimisivat paremmin.
Rytmisesti pysyy kasassa, eikä laulajan tarvitse "parsia" tekstiä kasaan juurikaan.
Joissain säkeistöjen lopuissa liikaa tavuja samanlaista nuottikuvaa ajatellen.
Nämä tulivat mieleeni näin aluksi.

Riimit osin tautologisia, mutta hienosäätämällä toimisivat paremmin.
Rytmisesti pysyy kasassa, eikä laulajan tarvitse "parsia" tekstiä kasaan juurikaan.
Nämä tulivat mieleeni näin aluksi.
 
EDIT: tarkistin tautologisen sanan sivistyskirjasta ja nyt ymmärrän kommentin paremmin. kiitos palautteesta.

Riimit osin puoliriimejä ja tautologisia, mutta hienosäätämällä toimisivat paremmin.
 
No minusta tässä taas on riimejä aivan liian tiheään. Riimit ovat niin painokkaassa osassa, että teksti ei hengitä. (Se kohta, missä se rupeaa hengittämään, on riimitön: "ihmeen hiljaa/ kitarani soi".)
 
Yleisesti: tällä palstalla tupataan ylipäätään painottamaan riimejä aivan liiaksi. Montako riimiä näette esim. tässä?
 
sinä lähdit pois
minä katselin parvekkeelta
loittonevaa selkääsi
kiersit vesilammikot
ja arvaan ettet murehdi
tätä eroa
 
Riimi on siis todellakin vain yksi lyyrinen keino.

 
Riimi on siis todellakin vain yksi lyyrinen keino.
 
On toki, mutta kun olen sellainen vanhan liiton mies, niin taitava riimittely tarinankerronnassa
vaatii mielestäni enemmän aivovoimistelua kuin vapaaseen mittaan tehty teksti.
Kyllä ne vainiot, helismaat ja juicet kannattaa silti opiskella edellyttäen, että lahjoja on.

On toki, mutta kun olen sellainen vanhan liiton mies, niin taitava riimittely tarinankerronnassa
vaatii mielestäni enemmän aivovoimistelua kuin vapaaseen mittaan tehty teksti.
Kyllä ne vainiot, helismaat ja juicet kannattaa silti opiskella edellyttäen, että lahjoja on.
 
Riimimuotoon pakottaminen tuo joskus mielestäni liikaa kepeyttä sellaiseen kohtaan, missä sitä ei saisi olla. Riimittömyys on toteavaa.
 
Vaikka itsekin olen taitavan riimittelyn ystävä, niin mieluummin kulkisin tarinan kuin muodon ehdoilla.
 
Yksi mitä itse pohdin tästä, olisi refrainin käyttö:
 
täällä soittelen
yksin kuuntelen
sitä samaa taas
aina uudestaan
ihmeen hiljaa
kitarani soi
kitarani soi
 
Eli että viimeinen rivi tulisi kahdesti. Tosin lienet jo säveltänyt tämän, joten tuossa tulisi jo liikaa. Mutta jos itse tekisin tämän, hakisin tähän juuri sellaista toteavaa tatsia ja siihen riimittely toisi vähän turhan hilpeän tatsin.
 
Osaavat tekevät, ei siinä mitään, mutta iskelmätyyppisellä riimittelyllä on usein ongelmana turhaan korniuteen lankeaminen.

 
Osaavat tekevät, ei siinä mitään, mutta iskelmätyyppisellä riimittelyllä on usein ongelmana turhaan korniuteen lankeaminen.
 
Kyllä näinkin on, ja entistä enemmän nykyiskelmissä mielestäni

Yksi mitä itse pohdin tästä, olisi refrainin käyttö:
Eli että viimeinen rivi tulisi kahdesti. Tosin lienet jo säveltänyt tämän, joten tuossa tulisi jo liikaa.
 
Teen yleensäkin sävelen ja sanat samaan aikaan, eli pyörittelen sointuja ja rakennan sanoituksen jonkun sanaparin ympärille. ilman saveltä sanoitus näyttää minustakin ahtaalta, mutta todella rauhallinen tempo ja sanojen rytmitys -ei niin orjallisesti- sointujen mukaan tekee siitä kuitenkin laulettuna ilmavamman.