(lauantain sanaharjoittelua. Tämmöstäkin pitää
välillä tehdä, jotta ei liian karkeaksi ala)
.
sumuisena aamu ei tuuli käy
hiljaisuus vain pysähtyy
pihan jalavaan
mä vein itseni syrjään
et aurinko voi lämmittää sun käsiä
ethän siinä ollutkaan,
vain kirja mun sängyllä
piti sulle paikkaa,
kauneimman säkeen kertaan
vuosien päähän nään
yksinäisen ihmisen,
joka sai olla vapaa kulkemaan
nyt hän oikaisee menneen
ei siinä mitään pahaa
on turha kenenkään hämmentää
toisen tekemää hyvää, tai mitä vaan
matka vain menee niin
sumu lähenee kattoihin
niistähän mä pidän, tiedät sen
kun sieltä näkee paremmin alas
rinnakkain kulkeviin
sä tuli jostain, mistä lie
mun ajatuksiin, se salaisuudeksi jää
hiljaisuus välillämme on pysyvää
mr |
soihtu55
