(Korjailtu vanha tekstini, oisko Folk-tyyppistä?)
KARHUNKAATAJA (17.8.08)
Ukkosen jälkeen ilma saa tuoksun,
lämmin vesi valuttaa
sadetta hiljalleen,
se kostuttaa kuusenoksia
ja mies turkisliivissä lähenee
lakki putoaa vasten kasvoja.
Työ pellolla pysähtyy
ja väki huudahtaa:.. karhunkaataja!
Ihailu sekoittuu pelkoon
työ jatkuu ja mies tervehtii,
mutta sanat jää, syvään sisään.
Nuori nainen seisoo portailla,
ja pyyhkii kädet esiliinaan
askel kääntyy porstuaan,
keltainen letti heilahtaa
odottaa miehen kättä avaamaan.
Kertosäe:
Vaan kohtalo on puunpahka
sauna ihon lämmin,
naisen vatsassa potkii
elämänalku, joka halaa maailmaan,
kipu siirtyy mieheen
mies pakenee tekojaan,
karhulanka on ansa
tuskanhuuto kiirii metsiin,
vaan kohtalo on puunpahka
sauna ihon lämmin,
naisen vatsassa potkii
elämänalku, joka halaa maailmaan
MR |
elämänalku, joka halaa maailmaan_
Tämä hienosti!!! :) Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not!
Jos elämää seuraa kuolema... on väistämätöntä, että me molemmat olemme yhtä aikaa perillä.... |
soihtu55
tatta