Onko aamu, kun se päätettiin niin.
Onko ilta kun , häivytään hämäriin.
Onko Syksy ,se aika kun sataa vaan.
Näitä juttuja , mietin mä taas.
Kuka yölle tarjosi, pimeän.
Miksi ,lupasi viitan tuon kantaa.
Kysymyksien määrän tän kipeän.
Tahdon viisaammille nyt antaa.
Suuressa pilvessä elän näin, kestä ystävä, kysymyksiäin.
Tahtoisin niihin mä vastauksen, Otan nöyränä totuuden.
Miksi kaikille lapsille , vettä ei oo.
Miksi, veli veljensä kaataa.
Yksinäisen äidin romanttiikkaan.
Kuuluu aamusta iltaan raataa.
Rakkaus jossain , myös mukana on.
Se on haudattu , kiireiseen tahtiin.
Löytäjä sen, saa palkinnon.
Kosketuksen tunteiden mahtiin.
Suuressa pilvessä elän näin, kestä ystävä kysymyksiäin.
Tahtoisin niihin mä vastauksen, otan nöyränä totuuden. |
julkunen
