alkaa ihan jees:
Tivolin äänet kirkkaat valot kaksi hattaraa.
Vatsassa tunne kun jotain odottaa.
Treenatut lauseet uudet farkut rööki savuaa.
Missä sä oot jos et tulekaan?
tää kohta ihan siinä rajoilla onko jo liian imelää, vaikka toki sehän on se mielleyhtymä jota suklaalla manataan esiin:
Autioranta kuuta uimaan ihan kahdestaan.
Suklaata sataa silloin rakastaa.
tää kertosäe on vaan liian tylsä ja tavanomainen, siitä ei pääse mihinkään
Silloin ennen kaikki oli kauniimpaa.
Kultareunat muistot koristaa.
tää ehkä kaikkein eläväisin säkeistö, tykkäsin (tosin tarkemmin kun rupeaa miettimään, niin toi kaksi pyyhkijää on pikkasen tautologinen ilmaisu mutta ajaa kokonaisuudessa asiansa):
Sateinen lasi märkä katu kaksi pyyhkijää.
Valot vaihtuivat jo torvi herättää.
Tivolin mainos värivalot jotain muistuttaa.
Mitäpä jos et tulekaan?
summa summarum noi säkeistöt oli ok, viimeinen oikeesti hyvä, mutta vaikka tota kertsiä kuinka toistelis niin siihen ei oikein tuu mitään sen suurempaa ajatusta. se on suht banaali. |
jiiärrä
