Lyriikka ›

voi että - kun on kiva puhua sun kanssa,
oothan sä sentään jumalasta seuraava,
ja jos et nyt ihan toisena, niin ainakin potentiaalinen seuraaja-
 
kaikkihan sen tietää ja sun nerokkuuttas suorastaan ihailee,
ja ne jotka ei sitä tajua - tekee, kuten sanoit, vain hallaa itselleen-
 
faijas kämpässä, kun sä istut kotona, otat kynän ja paperii- hei katos`maailma,
helppo neuvoa muita, ja oikeutta jakaa, sulta löytyy kyllä edestä ja löytyy jopa takaa,
 
vanha fraasi, tai jopa uus - se on sellaista peliä- tuo ikuisuus-
kyllähän sä tiedät, että sun elämä-
on parempi, hyvä ja tärkeä -
ja sun oma pikku luottoystävä, exä- tai exäs jämä-
tietenkin osaa suo arvostaa, sehän suorastaan seuraasi janoaa -
kun kysyy siltä, kysyt - mitä mieltä- niin se osaa puhua sun kieltä-
kun kuullaan mitä halutaan -
ja kavereilleen sun seläntakana - se kiroilee "voi luoja, mikä kakara"
 
ja kun sä joskus alakulhossas, epäilet mahtavuuttas, avaat telkkarin ja katsot
kun ne toiset aukoo suutaan, teet itsestäs `way to go` paremman, eihän nuo toiset osaa mitään, kai ne vois edes yrittää, mut ei ne tajua, ei niistä oo siihenkään- ja sä
tietenkin jäät, no tietenkin jää- sun legendas tänne elämään-
kaikkihan sun tuntee ja haluaa, sut seinällensä muistuttaan`
kaikesta- mitä voi saavuttaa-
 
(siihen asti, tyydyt sä - "tää on upea tää mun elämä")
 
Voi luoja, jos mä saisin joskus nähdä sut ja ihan aikaa viettää sun kanssa, siinä ois alakulhoa, vakan alla kantenansa,
vaikka enhän mä osais ees kuvitella, tai toivoa, että kelpuuttaisit seurakses mut,
pitäis lupa saada presidentiltä vähintään, ja joku kukittamaan sut-
 
kaikkihan sen tietää ja sun nerokkuuttas suorastaan ihailee,
ja ne jotka ei sitä tajua - tekee, kuten sanoit, vain hallaa itselleen-
 
no mitä tästä opin, jotakinhan jää aina tämän tästä-
ainakin sen, et maailma on riippumaton mun elämästä,
ja se maailma, joka siellä jossain onkin ihan pelkästään sun, luojan kiitos,
ei tuu koskaan oleen`mun-

yhen lukukerran perusteel, diggasin. ja otsikkokin on siisti

jep, pidin

aika pirun paljon tekstiä. tarvii varmaan pitkiä sointuja... no onhan se hyvä :)
 
ja nyt tyhmä kysymys, alakulho vai alakulo ? tietysti ihmisen mentävä kulho on veikeä mielikuva.

tuota alakulhoa, mietin minäkin, mutta ajattelin sen vertauskuvaksi, joskin aika erikoinen.

Suomi on täynnä murteellisesti eritavoin esitettyjä synonyymejä, jotka ovat ihan yhtä oikein, vaikka nykykirjallisuusopeista tai nykykirjallisuudesta niitä ei löytyisikään. Tästä minulla oli mukava keskustelu hiljattain keski-suomen suunnalla. Näinpähän säilyy ainakin suomenkielen sanakirjo ja hauskuus lukemisessa, vaikka muuten puhuisi-, ja kirjoittaisikin yleiseksi ja tylsäksi käynyttä niin sanottua "yleis`kieltä". Mielestäni yleisestikään ei ole olemassa mitään yhtä ja ainoata ehdotonta tapaa ( sanoin, sanailmaisun,) esittää jokin asia tai tunnetila- kielethän ovat muuttuneet, muuttuvat ja kehittyvät muutoinkin kokoajan. Omakohtainen punnitseminen omien mielenilmaisujensa kanssa lienee riittävä oikeus kirjoittaa omissa tekseissään kuten haluaa.
 
haleja kaikille ja ihanaa elokuuta! :)

Tää piti lukea alusta loppuun asti, ei ollut mikään vaihtoehto jättää välistä kesken. Kieroja sanavalintoja ja oikeasta elämästä maanläheisesti, mutta ei kuitenkaan tylsästi kerrottu tarina. Mainiota!