Olen kuullut äänen,
joka huutaa tuskasta.
Vapauden äänen,
sen olen kuullut.
Ikiaikaisen äänen,
aina seinään kahlitun.
Kuulen vapauden äänen,
näen vapauden kasvot.
Kuulen sorretun äänen,
näen sorretun kasvot.
Olen nähnyt huutajan,
ne kasvot tuskaiset.
Vapauden kasvot,
ne olen nähnyt.
Tuskaiset kasvot,
tuhat vuotta vanhat.
Kuulen vapauden äänen,
näen vapauden kasvot.
Kuulen sorretun äänen,
näen sorretun kasvot. |
60-luku tulee vähän mieleen (ei sillä että olisin elänyt silloin), agit prop ja vastaavat latinoaktit, inti illimanit, victor jara jne. kai se johtuu tosta sillon loppuunkalutusta sanasta vapaus. joka on muuten biisin nimenä aika mälsä, vapauden kasvot tai ääni tai ihan joku muu olis vähän huomiotaherättävämpi.
ihan kiva, yksinkertainen teksti, todennäköisesti oikeanlaiseen musaan liitettynä toimii ihan hyvin. näin kirjoitettuna vähän turhankin yksinkertainen, ei oikein suurempia tuntoja herätä.
mitä mittaan tulee, niin tuo 'tuhat vuotta vanhat' vähän töksähtää. ei sillä että laulun tarvisi mennä aina mitassa, mutta tässä kuitenkin on verrattain selkee tahti. |
Hyppymiina
Sergei Fallinen
