Lyriikka ›

Aikani halo, leijuva kaari (11.8.2018)
 

 
Heinillä vyötin rakkaani
järvelle venhon päästin
mä murheita haudoin,
mutta hänet niiltä säästin
koreat kuuset neulasia satoi tuuleen
kivet jalkoja pisteli
mistelin oksat ei tänne kuulu,
 
vain vaimea laulu
maan povesta tänne yltää,
mä en hylkää
rakkauden täyttämää maata
viimeisiä niittyjä,
en mä sanoilla lakoon saata
 
rakkauttako varten mä raadoin
pilviä johdattelin kulkuun
kiviä pyöritin ja kaadoin
ei tästä ihminen muutu
vaikk" ristiksi kuuset kiertyy
nainen mieheen luutuu
 
heinillä vyötin rakkaani
aikani halo, leijuva kaari
valojen jano,
on mun täytettävä, sun kulkea täytyy
saaresta saaren
aikani halo, leijuva kaari
 
kaskeksi poltettu saari
hedelmäinen maa,
saattaa saa,
 
vain vaimea laulu
maan povesta tänne yltää,
mä en hylkää
rakkauden täyttämää maata
viimeisiä niittyjä,
en mä sanoilla lakoon saata.
 

 
merja ritala
 

 

 

 
***
 

 

 

 
Jos villiin korteen mua vertaat (12.8.2018)
 

 
Vain surun jälkeen valssin löytää
paratiisiomenoiden punan,
siis ilon juomaa pöytään tuokaa
mulle hetki aamun lakeutta
ajatella suokaa,
jos villiin korteen mua vertaat
mä uskon, sä joudut miettimään
mieltäs monta kertaa,
 
maasta kasvoin
maahan tahdoin
ennen iltaa mä kuitenkin
tuudittelin tuulen siltaa
tanssiin mukaan lehtien
tule, tule, ehtien
kahdeksannen kuun
kohta vartoo hyhmä, lehdetön on puu
 
siis ilon juomaa pöytään tuokaa
mulle hetki aamun lakeutta
ajatella suokaa,
jos villiin korteen mua vertaat
mä uskon, sä joudut miettimään
mieltäs monta kertaa
 

 
merja ritala