Lyriikka ›

Mikä tuottaa vaikeuksia lyriikan kirjoittamisessa? Tunnelma, sanat, jokin muu? Olisi kiva kuulla teidän näkemyksiä aiheesta. Kommenttia alas :)

Aleksir18: Mikä tuottaa vaikeuksia lyriikan kirjoittamisessa? Tunnelma, sanat, jokin muu? Olisi kiva kuulla teidän näkemyksiä aiheesta. Kommenttia alas :)
 
Mulle suurin ongelma on se, että lyriikan kirjoittaminen on ns. pakkopullaa, eli luontaista motivaatiota tätä työvaihetta kohtaan ei ole.
 
Mutta kun olen opetellut tekstien kirjoittamisen taidon, niin en pysty biisinteossa tätä muillekaan ulkoistamaan, koska parempia lyriikoita ei ole tarjolla.
 
Vaikeinta on yleensäkin keksiä jotakin sanottavaa. Sitten kun on jokin johtava ajatus, teksti syntyy melko helposti. Toisaalta olen myös oppinut luopumaan alkuperäisestä ajatuksesta, jos prosessin aikana syntyy kiinnostavia jaksoja, joita kannattaa kehittää johonkin toiseen suuntaan. Usein on niin, että tietoinen minä haluaa tuoda jonkun asian esiin, muttaa alitajunta puskee ilmoille jotakin muuta, ja sitä kannattaa myötäillä jos haluaa olla tuottelias.
 
Ehkä sittenkin siis isoin pulma on se, että omien ajatusten ja tunteiden ilmaisu hävettää, ja se pelon voittaminen vaatii rohkeutta ja heittäytymistä.

Tekstien kirjoittamista ja niiden esittämistä yhdistää yksi asia: Molemmissa on läsnä voimakas itsensä häpäisyn tunne ja riski :o)
 
Minulle hankalinta on löytää katu-uskottava tai tuore lähestymistapa. Noin esimerkin vuoksi: Jos kirjoittaa huumeista, ei voi vain opettaa "huumeet on hirveitä, ne on kuin päähän kirveitä" (hmm tuo pitää käyttää joskus), vaan pitäisi löytää joku vähemmän osoitteleva tapa ilmaista näkökulmansa. Olisi ihanteellista, että kuulijalle jäisi jonkinasteinen vara itse oivaltaa tekstin tarkoitusperiä.
 
Naiivin itsestäänselviä tekstejä pullahtaa kyllä helposti.

Mulla sanoja suoltaa vaikka kuin ihan tuosta vaan, olenkin luonteeltani aikamoinen asioiden kelaaja ja sen huomaa myös kanssaolijat :) Muutama levy tullut kirjotettua joista kaksi viimeisintä suomeksi. Surullisista aiheista, ne syntyy vähä niin kiin itsekseen.
 
Vaikeinta mun mielestä hommassa kuitenkin on se, että ei toistais liikaa itseään (viimeaikoina tuntunut siltä liiankin kanssa). Haluaa kuitenkin että aihepiiri pysyis samana, mut löytäs uusia kanavia avata niitä.
 
Ikinä en ole sen enempiä erinäisten artistien sanoituksiin perehtynyt, miten rakennettu vaan antanu vaan suoltaa omalla tyylillä. Kyllä siinä edellis levyn kohdalla oli tunne että kehtaako niitä julkaista, mutta siitäkin yli onneks pääs.
 
Eli pelko liiasta itseään toistamisesta ja saman aihepiirin kanavointi monella eri tapaa.

Mulle vaikeinta on saada toiseen säkeistöön sama laulumelodia kuin ensimmäiseen, eli siis niin että tavujen määrät ja loppusoinnut olisivat riveillä samat. Mahdolliseen c-osaanhan pystyy suoltamaan mitä tahansa vapaasti, mutta toinen säkeistö on aina vaikea.

Ei se tavujen määrä eri säkeistöissä ole ammattilaisillakaan aina sama. Esimerkiksi J. Karjalaisella olen kiinnittänyt huomiota tähän. Jos itse niitä laulaa eikä tarvi nuotteja tehdä, niin eihän se ole niin tarkkaa.