Thebrokenquill:
Haluaisin sanoa että eikös ole yleensäkin elämässä tällainen paradoksaalinen ajattomuus mukana? eikun ajaton paradoksi. siis aina kun kirjoitat tietyn tyylistä tekstiä, et pääse siitä heti irti. Mikä tuossa on pradoksaalista? Ei oikein aukea tuo paradoksi-idea. Eikö ole pikemminkin luonnollista ja loogista, että rutiinit kehittyvät siihen suuntaan, mihin rutiinejasi kehität?
Sanailusi on ihan potentiaalista, selvästikin sinulla on lahjoja ja valmiuksia. Ei muuta kuin kirjoittamaan, timantit eivät hioudu kauniisiin muotoihinsa ilman työtä. Esim. tässä on hyvä, uusi nettisivusto, josta voita saada virikkeitä (en saa provikkaa tämän ilosanoman levittämisestä):
https://www.luovalaululyriikka.fi/ohjeet/