Hän ei nähnyt sitä lainkaan, kuinka yksi haalistui, ei ollut lähimainkaan suden suuhun susi ui, ja sen saman suden kitaan hampaan koloon kiinni jäi, vika tämän hitaan, ja se paras ystäväin nukkui ohi päivän, päivä sammui itsekseen, kasvoi siitä ulos, teki pahan itselleen, sillä pahassa on valtaa, kun se ulkokuoren saa, sehän silloin on jo sisällä ja tahtoo valuuttaa Hän ei uinut vastavirtaan, vain lipui mukana, seinustalla koristeena, hymy tauluna, oli raamit oli kulissit ja kaikki kunnossa, sekä käsi, joka ojentaa jo vallan kahvassa nukkui ohi päivän, päivä sammui itsekseen, kasvoi siitä ulos, teki pahan itselleen, sillä pahassa on valtaa, kun se ulkokuoren saa, sehän silloin on jo sisällä ja tahtoo valuuttaa mutta susi kun herännyt, ei enää unta saa, on jo veren maku suussa, lihan himo korventaa, se on pakottava voima, joka saa sen liikkumaan, sehän saalistaa vain silloin, ilman huolta omistaan nukkui ohi päivän, päivä sammui itsekseen, kasvoi siitä ulos, teki pahan itselleen, sillä pahassa on valtaa, kun se ulkokuoren saa, sehän silloin on jo sisällä ja tahtoo valuuttaa nukkui, susi nukkui, kun päivä pakeni, se sammuessaan pimeälle käden ojensi, sillä kukaan suden kuopasta, ei päivän valossa, voi juosta kovin kauas, pimeän turvissa, siks hengitystään pidätellen, kävi pimeä, päivä sammuneena, vatsassansa kiviä, ja juuri kun se ehtineensä luulikin jo pois, paha susi nousi, mikä pahan tappaa vois Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not!
Jos elämää seuraa kuolema... on väistämätöntä, että me molemmat olemme yhtä aikaa perillä.... |
Olen samaa mieltä, vahvaa tekstiä, ja ehkä hieman erilaista kuin Tatan aiemmat. Tässä viimeisessä säkeistössä on jotain epäloogisuutta, tai sitten en vain ymmärrä, (mikä ei liene ihme)...kohdassa sillä kukaan suden kuopasta, ei päivän valossa, voi juosta kovin kauas, pimeän turvissa, ................................................................................ sitten pari viimeistä lausetta: jotenkin ne eivät käy muuhun tekstin tyyliin, tai riippuu millaisen sävelen sanoihin tekee. Asian sisältöhän on ymmärrettävää, mutta jotekin se vie tuon tekstin vahvuutta. ja juuri kun se ehtineensä luulikin jo pois, paha susi nousi, mikä pahan tappaa vois .................................................................. nukkui, susi nukkui, kun päivä pakeni, se sammuessaan pimeälle käden ojensi, sillä kukaan suden kuopasta, ei päivän valossa, voi juosta kovin kauas, pimeän turvissa, siks hengitystään pidätellen, kävi pimeä, päivä sammuneena, vatsassansa kiviä, ja juuri kun se ehtineensä luulikin jo pois, paha susi nousi, mikä pahan tappaa vois |
"nukkui, susi nukkui, kun päivä pakeni, se sammuessaan pimeälle käden ojensi, sillä kukaan suden kuopasta, ei päivän valossa, voi juosta kovin kauas, pimeän turvissa, siks hengitystään pidätellen, kävi pimeä, päivä sammuneena, vatsassansa kiviä, ja juuri kun se ehtineensä luulikin jo pois, paha susi nousi, mikä pahan tappaa vois" Tossa metaforallisestihan puhutaan kokoajan siitä, kun tuo tarinan "Päivä, tekee itselleen "pahan" ja "pimeän" (kun ihmisestä katoaa valo, positiivisuus), Niin sen Pimeän turvin, hengitystään pidätellen, se koittaa sitten paeta tuossa viimeisessä osiossa: eli "hengitystään pidätellen kävi Pimeä, Päivä sammuneena, vatsassansa kiviä" Ensimmäisessä säkeistössä tuo "hitaan", viittaa juurikin loppuun, ettei se sitten päässytkään pakoon. Ja jos tarinan Päivä, teki itselleen Pahan ja sen Pimeän, niin kumpiko siinä sitten voitti...? Sanoma yksinkertaisuudessaan on, että jos annat itsesi "sammua elämältä", kulkea silmät kiinni, "nukkua" ja katkeroitua, et elämän valoa saa takaisin, jos liiaksi annat sen juurtua sieluusi. Sisältä kuolleena elämää elävä ihminen, ei minun mielimaailmassani palvele elämän arvokkuutta. (- kaipa meissä jokaisessa elää tämä sisäinen susi, mutta sen ei tarvitse antaa herätä raadellakseen itseään, tai itsensä kautta toisia) Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not!
Jos elämää seuraa kuolema... on väistämätöntä, että me molemmat olemme yhtä aikaa perillä.... |