Kieltämättä pientä stressiä pukkaa kun omaa tuotantoa tänne esille laittaa ensimmäistä kertaa, pelko perseessä ollaan. Kommenttia kiitos. "Varjot kulkevat yllämme, pian ne ovat takanamme. Olemme tulleet risteykseen, ei enään yhdessä, erikseen. Sydän mustaksi tummunut rinnassani, puristat minua vielä otteessasi. Kuvittelen ruskaiset lehdot mielessäni, näen kyyneleen silmäkulmassasi. Kuinka sinua rakastin, kuinka sinua halusin. Miten enää jatkaisin, sinua enää tahtoisin, kun rakkaus on kuollut ja olemme sen varjoja. Tienhaarasta oikeaan, aina suuntaan väärään. Jälleen kohti pimeää olen oppinut kulkemaan. Kuinka sinua rakastin, kuinka sinua halusin. Miten enää jatkaisin, sinua enää tahtoisin, kun rakkaus on kuollut ja olemme sen varjoja. Rakkausko kärsivällinen, rakkausko lempeä. Rakkausko ei kadehdi, ei kersku ole pöyhkeä. Ainakaan kaikkea se kestänyt ei." "Ikinä ei tule aivan vapaaksi, jos ihailee toista liikaa." -Nuuskamuikkunen |
Hyvä, että uskallat laittaa sanoja esille, näin kehittyy oma kirjoittaminen, vain kirjoittamalla, erehtymällä, onnistumalla ja saatu palaute kehittää. No sitten sanoihisi: aloitus on hyvä siis eka säkeistö, ja viimeinen säkeistö hyvä. Paljon on sanoja tekstissä joita kavahdan, mutta se on omaa rajoittuneisuuttani; esim. kyyneleet, silmäkulmassa ym. Mutta kokonaisuutena teksti on uskollinen itselleen, säveltämistä huonosti ymmärtävänä, oletan kuitenkin, että tämä on hyvin sävellettävissä. Sitten yhteen sisällölliseen seikkaan kiinnitin huomioini, "Varjot kulkevat yllämme, pian ne ovat takanamme. kertooko laulu siitä, että varjot todella jäävät taakse, kun ihminen kuitenkin noinkin kaipaa toista? ............................................................. Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
Kiitos. Niin kirjoitin tämän hieman ongelmallisen ja lopulta vaikean parisuhteen päätyttyä, joten hieman omaa elämää heijastelee. "Varjot kulkevat yllämme, pian ne ovat takanamme. Olemme tulleet risteykseen, ei enään yhdessä, erikseen." Itse ajattelen sen siten että kaikki suhteen tuomat murheet ja huolet jäävät taakse eron tullessa ja eri teille lähdettäessä. "Ikinä ei tule aivan vapaaksi, jos ihailee toista liikaa." -Nuuskamuikkunen |