Lyriikka ›

Sylini sali luista ja ihosta rakennettu ihmeellinen.
Siellä sinä yksinäisenä hitaasti tukehdut uneesi.
 
Luinen
syli josta olet tullut
ei
se koskaan sinua hylkää
luihin
matkalla makaamaan
- sinne
kirjoitukseni vie
 
ei.
 
Arjen pienet paot olemassaolon todellisuudesta:
nyt olet rauhallinen nukkuessasi hiljaa silmät kiinni.
 
Liha
luiden päällä velttona roikkuu:
ei
tiedä missä se on.
Tähtien
alla kuiden varjoissa
kirjoitan
omaelämäkertani.

Pidän tästä, ainut kohta mikä sotii kokonaisuutta vastaan on: Tähtien/
alla kuiden varjoissa/kirjoitan/omaelämäkertani.
jotenkin se on tyylillisesti erilaista kuin muu teksti.