Hieman rohkaistuneena päädyin lisäämän toisen tekstin. Tämän kirjoittamisesta on nyt jonku verran aikaa. Vähän tammöinen "angstinen vonkaus" varmaa joidenkin mielestä, itse olen ollut tyytyväinen. Tällaista arpomista rakkauden ja yksinäisyyden & masennuksen kanssa.
"En ole mitään.
On vain rappeutuva ruumis,
lihaa, verta ja yksinäisyyden tunne.
En uskalla, pelkään elää
En näe iloa
on vain kalpeneva maailma,
kylmä kaupunki ja hahmoja.
Mikä silmissäni on vikana?
Näytä minulle maailma verhon takana
Tahdon tuntea lämmön ihollani,
ihmisen vierelläni.
Avaa silmäni ja auta minua näkemään,
olen kyllästynyt yksin täällä elämään
En kestä olla,
voisinpa olla olematta.
Tunteet ovat liian vahvoja hallita,
järki huutaa ei, sydän kyllä.
Näytä minulle maailma verhon takana
Tahdon tuntea lämmön ihollani,
ihmisen vierelläni.
Avaa silmäni ja auta minua näkemään,
olen kyllästynyt yksin täällä elämään
Näytä minulle maailma verhon takana
Tahdon tuntea lämmön ihollani,
ihmisen vierelläni.
Avaa silmäni ja auta minua näkemään,
olen kyllästynyt yksin täällä elämään." "Ikinä ei tule aivan vapaaksi, jos ihailee toista liikaa." -Nuuskamuikkunen |
TheTeme
