Huh. Dr. Groove laittoi kohtuullisen lyhyen analyysin. Kiitos vaivanäöstäsi.
Kiitos tarkennuksista. Pascalia lainaten, anteeksi kun arvio oli pitkä, ei ollut aikaa kirjoittaa lyhyempää ;-)
Laulu on aika voimakkaasti kompuroitu, joka korostaa hengityksiä ja ässiäkin. Toisella raidalla on "äärikompuroitu" raita, joka nostaa hiljaisempia ääniä pintaan.
Mikä on "voimakas", eli millä kompurasuhteella teit tämän?
Lopputuloksena soundi on tosi hyvä, olisin veikannut paljon kalliimpaa mikkiä ja jotain erikoista esivahvistinta. Miten kitaristin saa soittamaan hitaammin?
Anna hänelle biisin nuotit ;-) |
Kiitos tarkennuksista. Pascalia lainaten, anteeksi kun arvio oli pitkä, ei ollut aikaa kirjoittaa lyhyempää ;-)
Millä kompurasuhteella teit tämän?
Lopputuloksena soundi on tosi hyvä, olisin veikannut paljon kalliimpaa mikkiä ja jotain erikoista esivahvistinta.
Eli kompurointi on limitteri-asennossa. Atakki mahdollisimman lyhyt ja release pitkä, jolloin raita on aivan
lytyssä. Tämä tekee ihan kivan säväyksen lauluun - ei tietenkään aina. Mutta kyllä tollasilla halppiksillakin saa ihan kivaa jälkeä aikaiseksi. Toinen tärkeä asia on tietenkin se, että kuuntelee samalla kun laulaa. Vaikeinta on dynamiikan hallinta, kun välissä ei ole mitään limitointia. Toisaalta, silloin signaali on aivan käsittelemätön, joka on laulun kohdalla ihan hyväkin asia.
J. |
Dr.Groove
Tupuna
Hevirokki