Kai nyt kerran kehtaa nostaa.
Kehtaa kehtaa. Vaikka vähän junnaakin. Niin oudolta kuin se tuntuukin, niin 70-lukulainen hevirokki kuulostaa näissä ympyröissä tuoreelta ja virkistävältä... Mutta tosiaan vähän liikaa pysyy paikallaan tämä biisi ja AC/DC:mäinen terävyys puuttuu, vaikka jäljet sille sylttytehtaalle varmaan johtavatkin. Se terävyys ja tiukkuus olisi ehdoton edellytys mielenkiinnon säilyttämiseksi. Nyt lähes neljän minuutin pituus tuntui liian pitkältä.
Vaan jytä on hieno asia ja tää on ihan kiva.
EDIT: jaahas, tämä olikin se sama bändi, jota jo aiemmin köyhän miehen AC/DC:ksi taisin rääpiä. Pahoittelen itseni toistamista, mutta tässä iässä ei enää aina jaksa muistaa mitä on aiemmin tullut tehtyä. Lähimuisti pettää. |
Demostudio
blackboot
Mika Antero